Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Alkoholi tekee temput aivoille: Miksi olo tuntuu krapulassa selvältä, vaikka olisit yhä promillen humalassa?

Kostea ilta vie voimat. Aamulla väsyttää, päätä särkee ja vatsassa kiertää. Suu tuntuu santapaperilta ja otsalle nousee hikikarpaloita. Vapisuttaa ja masentaa. Nautintoa seuraava jälkipotku on monille tuttu. Vaikka ihminen on vuosituhansien ajan humaltunut juomalla alkoholia, yllättävän vähän on tietoa siitä, mitä alkoholi itse asiassa aiheuttaa aivoissa. Syy on aika yksinkertainen. Ihmisaivoissa on arviolta yli sata miljardia hermosolua ja vielä moninkertainen määrä tuki- ja huoltosoluja. Se tiedetään, ettei etyylialkoholi eli etanoli jätä yhtäkään niistä rauhaan. – Alkoholi ärsyttää yksittäisiä hermosoluja. Yhteisvaikutus heiluttaa koko keskushermostoa, minkä ihminen kokee humalana, kertoo Helsingin yliopiston kansanterveystieteen osaston dosentti Peter Eriksson . Alkoholi on ”likainen lääke” Alkoholi on siitä pirullinen päihde, ettei se tee täsmäiskuja, vaan levittäytyy kuin viuhka hermosolujen kelmumaiselle solukalvolle. Pienet, rasvaliukoiset alkoholimolekyylit läpäisevät solukalvon ja muuttavat sen ominaisuuksia. Kalvo joutuu kaaoksen valtaan. Mullistukset häiritsevät hermosolujen yhteistyötä, ja koko keskushermoston viestiliikenne sekoaa. Humaltuneen hidastuneet liikkeet, sammaltava puhe ja heikkenevä huomiokyky ovat ulkoisia merkkejä keskushermoston muutoksista. Huumeet ja lääkkeet toimivat toisin kuin alkoholi. Ne tarttuvat täsmällisesti tiettyyn reseptoriin eli molekyyliin, jonka kautta aine säätää solun toimintaa. Alkoholi on sen sijaan ”likainen lääke”. – Sen vaikutuksia ei voi nollata salpaamalla yhtä reseptoria, Eriksson sanoo. Sietokyky kasvaa nopeasti Pullo olutta tai pari nousee päähän yllättävän nopeasti. Hermosoluissa rytisee jo kuuden minuutin kuluttua. Veressä voi silloin olla jo puoli promillea alkoholia. Asia selvisi, kun saksalaiset tutkijat tarkkailivat alkoholia nauttineiden koehenkilön aivoja magneettikuvauksella­. He raportoivat tuloksista Journal of Cerebral Blood Flow and Metabolism -tiedelehdessä vuonna 2009. Muu elimistö ei seuraa sivusta keskushermoston kaaosta. Se tekee kaikkensa kumotakseen alkoholin vaikutukset. Taikasana on toleranssi, sietokyky. Elimistö koettaa toimia normaalisti poikkeustilasta huolimatta, ja aivot alkavat pikku hiljaa tottua alkoholiin. ”Sietokyky kasvaa hyvin no­peasti, jopa jo yhden juomiskerran aikana”, sanoo Eriksson. Palaminen nopeutuu Elimistöllä on kaksi tehokasta konstia alkoholia vastaan. Ensimmäinen niistä tekee selvää kaaoksen aiheuttajasta. Alkoholin palaminen nopeutuu. Elimistö suoriutuu tehtävästä lisäämällä alkoholia polttavien entsyymien määrää ja kasvattamalla ajan myötä maksan kokoa. Harjoitus tekee tässäkin mestarin. Säännöllisesti alkoholia nauttivalla ihmisellä palaminen kiihtyy huimasti. Suurkuluttajilla alkoholin palamisnopeus on 50 prosenttia korkeampi kuin kohtuukäyttäjillä. Olutpullollinen sisältää 12 grammaa alkoholia. Se palaa normaalioloissa noin puolessatoista tunnissa. Paljon on kiinni juomarin koosta, sukupuolesta ja maksan kunnosta. Aivoille alkoholi on kuin soraa rattaissa, eikä tällaisesta jarrusta pääsee eroon kuin painamalla kaasua. Niinpä keskushermosto lisää kierroksia. Se heijastuu hermosoluihin. Niiden herkkyys etanolille heikkenee sitä mukaa kun juomaa valuu kurkusta alas. Solujen välistä viestiliikennettä kiihdyttäviä välittäjäaineita vapautuu enemmän, ja vähitellen solut pystyvät toimimaan melko normaalisti. Ne sietävät alkoholia koko ajan paremmin ja paremmin. Tämä niin sanottu toiminnallinen toleranssi kehittyy nopeammin kuin alkoholin parempi palamisnopeus. Ei tarvita edes jatkuvaa tissuttelua. – Siihen riittää, että nauttii toistuvasti alkoholia esimerkiksi viikonloppuisin, sanoo Peter Eriksson. Eläinkokeissa on vahvistettu, että toleranssin syntyyn riittää pelkkä yksi raju altistus. Saman tekee säännönmukaisuus. Hiiret, joita on ruokittu pitkään alkoholipitoisella rehulla, humaltuvat vähemmän yhdestä ryypystä kuin raittiit lajitoverinsa. Tottunut saavuttaa vain laimean humalan Toleranssin kehittymisen huomaa helposti. Yksi olut ei enää tunnu missään. Täytyy juoda paljon enemmän, jotta saavuttaisi saman humalatilan kuin ennen. Suurkuluttaja voi nauttia oireitta alkoholia sellaisia määriä, jotka aiheuttavat tottumattomalle umpihumalan. Alkoholistille kolme promillea on hyvä känni, tottumattomalle tajunnan menetys. – Toleranssi on petollinen ilmiö, sanoo Eriksson. Humala saattaa tuntua lai­mealta, vaikka veressä olisi edelleen runsaasti alkoholia. Sama veren alkoholimäärä tuottaa nousuhumalassa vahvemmat juopumuksen ulkoiset merkit kuin laskuhumalassa. Selvän näköinen laskuhumalainen Sietokyvyn petollisuus korostuu kostean illan jälkeisinä aamuina. Poliisin puhallusratsioissa jää silloin tällöin kiinni laskuhumalaisia autoilijoita, jotka puhaltavat alkometriin sallitun rajat ylittäviä lukemia, vaikka vaikuttavat ulkoisesti täysin selviltä. Sopeutuminen ei kata alkoholin kaikkia vaikutuksia. Ryyppy poikineen vilkastuttaa ja kiihottaa niin suurkuluttajaa kuin satunnaista käyttäjää. Sen sijaan aivot oppivat vastustamaan tehokkaasti alkoholin aiheuttamaa keskushermostolamaa. Tottuneella juomarilla se saattaa kumoutua lähes kokonaan. Tämä voi selittää hurjat yli kuuden promillen puhallukset poliisin ratsioissa. Toleranssin syntyyn sotkeutuu myös ympäristö. Juominen tutussa paikassa tai seurassa virittää elimistön ja saa aivot vastustamaan alkoholiin vaikutuksia. Asia on osoitettu niin koe-eläimillä kuin ihmisillä. Viina nousee helpommin päähän oudossa ympäristössä, koska siellä ei ole totuttu humaltumaan kuten kotona tai ravintolassa. Joillakin on luontainen viinajarru Sietokyky on yksilöllinen. Toisille se kehittyy herkemmin kuin muille. Toleranssilla näyttää olevan tiivis kytkös synnynnäiseen alkoholin kestokykyyn. Jos kärsit huonosta viinapäästä, toleranssia harvoin syntyy. Tutkimuksista tiedetään, että heikosti alkoholia kestäville koe-eläimille ei kehity välitöntä toleranssia, hyvin sietäville koe-eläinkannoille sen sijaan kyllä. Osalla ihmisistä on luontainen ”viinajarru”, joka estää toleranssin. He ovat perineet joko huonosti toimivan tai toimimattoman aldehydidehydrogenaasi-geenin (aldh). Juodessa geenimuoto kerryttää elimistöön myrkyllistä asetaldehydiä. Seurauksena on pahoinvointia, oksentelua ja sydämentykytystä. Asetaldehydi tekee myös krapulasta tavallista ikävämmän. Noin kahdeksan prosenttia maailman ihmisistä on perinyt kehnosti toimivan geenimuodon. Heistä useimmat ovat taustaltaan itäaasialaisia. – Alkoholin sietokyky heikentyy vähitellen ja yksilöllisesti, sanoo Eriksson. Siihen on selkeä syy, muutos elimistön vesi­pitoisuudessa. Nautittu alkoholi jakautuu nimittäin nopeasti elimistössä olevaan veteen. Mitä enemmän vettä, sitä laimeampi seos ja sitä alhaisemmaksi jää alkoholin määrä veressä. Iän karttuessa elimistön vesi­pitoisuus laskee ja alkoholin vaikutukset voimistuvat. Näin käy, koska vesipitoinen lihaskudos korvautuu osin rasvalla. Loput saattaa selittää toleranssi. Mitä säännöllisemmin ihminen juo, sitä paremmin elimistö oppii sietämään alkoholia. Villien nuoruusvuosien ja aikuisiän jälkeen juodaan vähemmän, ja siksi alkoholi humalluttaa enemmän. Syistä, joita ei täysin tarkkaan tunneta, ikä myös rapauttaa yleisesti keskushermoston kykyä kestää alkoholia. Tauko juomisessa laskee toleranssia Kaikki loppuu aikanaan. Hankittu toleranssi ei jää pysyväksi. Se häviää vähitellen, jos ja kun juominen loppuu. Eläinkokeissa on huomattu, että kuukauden juomajaksolla hankittu toleranssi häviää kokonaan vajaassa kolmessa viikossa. Tipaton kuukausi tekee ihmiselle saman. Jos juominen alkaa uudestaan, toleranssi kehittyy aiempaa nopeammin. Tämä viittaa siihen, että aivot tavallaan muistavat alkoholin vaikutukset. Toleranssin rinnalla kulkee psyykkinen ja fyysinen riippuvuus. Riippuvuus voi syntyä, jos veressä on jatkuvasti alkoholia. Juomisen lopettamista seuraa usein pitkittynyt krapulamainen olotila vieroitusoireineen. Riski retkahtaa on olemassa. Pienikin sytyke voi riittää. Krapularyyppy palauttaa alkoholissa marinoituneet hermosolut nopeasti juomisen aikaiseen tilaan. Korjaussarja siirtää krapula­oireet tuonnemmaksi ja saattaa jopa lieventää niitä. Kyseenalaisen krapularyypystä tekevät riskit: ryyppy ei välttämättä jää yhteen. On vahvaa tieteellistä näyttöä siitä, että krapulassa aloitettu juominen herättää viinanhimon ja voi altistaa alkoholiriippuvuudelle.