Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Pian 60 vuotta – kuvanveistäjä Ensio Härkönen iloitsee kesästä ja suree läheisten kuolemia

– Syksyllä ja talvella olen välillä todella masentunut. Kesällä saatan herätä kolmen aikaan yöllä, kaikki on leutoa ja rauhallista, leppälintu laulaa – aivan superihanaa! Tasaluvut täyttyvät kuvanveistäjä Ensio Härkösen aikajanalla tänä vuonna. Hän täyttää syksyllä 60 vuotta. Elämästään puolet, 30 vuotta, hän on asunut ja työskennellyt Kankaanpään vanhalla rautatieasemalla. Vaikka rakennus on vain kivenheiton päässä kaupungin keskustasta, se on villin ja vehreän luonnon ympäröimä. Pihalla kohoaa telttamainen veistospaja, jota Härkönen kutsuu naurahtaen hallikseen. Se on helteellä melkoinen pätsi. Härkönen tunnetaan parhaiten dynaamisista ihmishahmoista, jotka vaikuttavat olevan liikkeessä. Materiaalina on useimmiten rauta, tekniikkana palasten muovaaminen ja niiden hitsaaminen yhdeksi kokonaisuudeksi. – Olen pohtinut paljon sitä, mitä ihminen esittää kehollaan. Liike voi kertoa paljon ilman sanoja, Härkönen tiivistää. – Kun liike on venytetty äärimmilleen, se on ikään kuin pysähtynyt. Esimerkiksi käsivarsi on paljon kiinnostavampi keskellä liikettä. Vaikka Härkönen on kuvanveistäjä, hän vertaa työtapaansa maalaamiseen. Hän ei kaiva veistosta esiin materiaalin sisältä. – Valitsen suorimman tien muotoon. Muovailen suoraan raudasta, haluan ohittaa kaikki tekniikat. Rakastan sitä, että voin tehdä tuosta vaan, Härkönen intoilee. Ennen taiteilijaksi valmistumistaan Härkönen työskenteli mallipuuseppänä. Hän kertoo saaneensa puusta silloin tarpeekseen, vaikka puuveistoksia on myöhemminkin syntynyt. Ympäristötietoisuus on ujuttautunut Härkösen taiteen tekemisen tapaan ja elämäntapaan muutenkin. Hän pyrkii työskentelemään mahdollisimman vähällä energialla, eikä liha kelpaa lautaselle. – Kalaa syön. Valitettavasti sekin on kasvatettua suurimmaksi osin. Härköstä askarruttavat myös sellaiset vaikeudet, joita pienen ihmisen on vaikea ratkaista. – Mietin vaikkapa sitä, miten kymmenen miljoonaa ihmistä saadaan tyytyväisiksi. Tämä ei toteudu näillä minun periaatteillani. Se minua ahdistaa kovasti. Viimeaikaiset kuolemat lähipiirissä ovat tuottaneet surua Härköselle. Oman isän lisäksi on pois mennyt ystäviä, kuten kollega Esko Railo ja opettaja Osmo Monto . Suru vaikuttaa taiteeseen, mutta kenties toisella tavalla kuin voisi olettaa. – Surut kuuluu surra pois, mutta omissa töissäni haluan pistää ranttaliksi – ajatella intohimoa, rakkautta ja läheisyyttä, mutta myös tuskaa ja kestämistä. Se olisi kaikkein kamalinta, jos itkisin ja tekisin. Myös oman isoisän traaginen kuolema on vaikuttanut taiteilijan työskentelyyn, vaikka se tapahtui jo ennen Härkösen syntymää. – Isoisäni jäi junan alle tullessaan kännipäissään kotiin, kun isäni oli 14-vuotias. Isä on kertonut, kuinka hän kävi äitinsä kanssa keräämässä papan paloja turmapaikalta. Härkönen on kohdannut samat realiteetit kuin moni freelancer-taiteilija Suomessa. Kun opetustyöt taidekoulussa loppuivat vuonna 2017, Härkönen jäi työttömäksi. Hän on toiminut kuntouttavassa työtoiminnassa yhteistyössä Kankaanpään kaupungin kanssa. Ihmishahmojen sijaan Härköstä työllistävät eläinhahmot. Hän valmistaa Kankaanpään kaupungille ajoesteitä, jotka ovat samalla veistoksia. Nyt on sementistä tekeillä massiivinen kenguru. – Siinä se nyt on, Australian hullu, Härkönen esittelee. "Surut kuuluu surra pois, mutta omissa töissäni haluan pistää ranttaliksi – ajatella intohimoa, rakkautta ja läheisyyttä, mutta myös tuskaa ja kestämistä. Ensio Härkönen on syntynyt vuonna 1960 Iisalmessa. Vuonna 1986 hän aloitti Kankaanpään taidekoulussa, josta valmistui vuonna 1990. Hän on asunut ja työskennellyt Kankaanpään rautatieasemalla vuodesta 1990 saakka. Rakennuksessa asuvat ja työskentelevät myös taiteilijat Päivi Jokinen ja Talvikki Lehtinen. Härkösellä on neljä lasta. 25-vuotias Hilla Härkönen aloittaa syksyllä opinnot Taidekoulu Maassa Suomenlinnassa.