Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Ongelle pääsee lähes ilmaiseksi, tässä aloittelijalle sopivia neuvoja – Suomesta löytyy hyviä kalavesiä joka puolelta

Veikko Karjalainen on kalastanut kymmeniä vuosia ja monin tavoin, mutta onkiminen miellyttää aina. – Ihan pikkupoikana olin isän mukana nuotalla. Muikkua tuli joskus useampi sata kiloa kerralla. Onkimaan piti tietysti opetella jo ihan poikasena. Jonkinlainen koivunvesa riitti vavaksi, sitten myöhemmin alkoi kauppoihin tulla bambuvapoja. Vaalalainen Karjalainen muistelee viidentoista kuhan uisteluiltaa Oulujärvellä, mutta pian puhe palaa onkimiseen. – Onkiminen sopii kaikille ja on lähes ilmaista. Halvan onkilaitteen eli siiman, kohon, koukun ja painon hinta on alle euron. Vavan voi hakea omasta tai luvan kanssa toisen metsästä, ja matoja löytyy vaikkapa lehtikompostista tai pelto-ojan penkasta. Edullisimmat teleskooppivavat saa alle kympillä Edullisimmat teleskooppivavat maksavat alle kympin, mutta jos haluaa vuolla puuvavan, Karjalaisen mielestä sorja koivu käy hyvin sen aihioksi. Joku tosin valitsee pihlajan, toinen haapapuun. – Ei onkiminen kallista ole, mutta saahan tähänkin lajiin rahaa kulumaan. Kymmenen metrin hiilikuituvavan hinta on satasia, ja muita varusteita on tarjolla tolkuttomat määrät. Halvimmat onkilaitteet tunnistaa yleensä punavalkoisesta pulleasta kohosta. Silläkin saa kalaa, mutta omaan pakkiinsa Karjalainen ei moista mollukkaa huoli. – Jo muutamalla eurolla saa onkilaitteen, jossa on herkempi koho. Halvoissa onkilaitteissa on yleensä myös liian iso koukku. Koukkukoko 14 on hyvä yleisonginnassa. Siihen tarttuu kyllä niin pieni ahven kuin iso lahnakin. Mistä tietää, milloin kala on kiinni? Moni on oppinut, että koukun pitää olla kokonaan syötin sisällä piilossa, jotta kala nappaisi. Karjalaisen kokemuksen mukaan asia on päinvastoin. – Pieni pala onkilieroa tai kärpäsentoukka poikittain koukun mutkaan roikkumaan on hyvä. Ei kala sitä koukun kärkeä osaa pelätä. Isoilla kastemadoilla ei oikein ole onginnassa käyttöä, ne sopivat paremmin vaikka pitkänsiiman syöteiksi. Koho säädetään siimassa yleensä sellaiselle korkeudelle, ettei syötti makaa pohjassa. Mistä tietää, milloin kala on kiinni? – Kun koho alkaa liikkua, kala on löytänyt syötin. Kun koho painuu kokonaan veden alle tai alkaa kulkea pitkin vedenpintaa, nosta siima kireälle. Jos kala ei tartu, tarkista syötti ja yritä uudelleen, Karjalainen neuvoo. Ahven on yleinen saalis, haukikin voi tarttua Ahven on onkijalle yleinen ja Karjalaisellekin mieluisa saalis. – Ei sen parempaa olekaan. Ahven sopii keittoon, savustukseen ja fileenä pannulla paistettavaksi. Oikein pienet ahvenet ja särkikalat päästän takaisin uimaan, paitsi kilpailuissa. Niissä voi se pienin sintti ratkaista. Saattaa haukikin onkisyöttiin tarttua. Oikein isojen kalojen varalta Karjalainen neuvoo sitomaan koukun yläpuolelle parinkymmenen sentin pätkän ohuempaa siimaa. Jos siima katkeaa, menetetään vain koukku eikä koko onkilaitetta. Rannan tuntumassa illalla kala käy syö parhaiten Mistä sitten kannattaa onkia ja milloin kala käy todennäköisimmin koukkuun? – Kalan löytää onkeen paremmin rannan tuntumasta, kaislikoista ja laiturien läheltä kuin keskeltä syvää vesialuetta. Itse ongin mieluiten illalla, joku taas luottaa aamusyöntiin. Mutta kokeilla kannattaa milloin vain, kyllä saalista saattaa saada keskellä päivääkin. Hyväksi havaittu vinkki on, että kala syö sateella. Syynä voi olla se, että sateinen ja viileä ilma lisää veden happipitoisuutta ja saa kalat liikkeelle myös pintaveteen. Jos kalastusharrastusta haluaa laajentaa, helppo tapa on kokeilla heittokalastusta virvelivälinein. Jos käytössä on vene, kela ja vapa riittävät myös vetouistelun opetteluun. Seuraava askel voi sitten olla vaikka perhokalastuksen salojen opettelu. Kala on ilmaista terveysruokaa 94 prosenttia suomalaisista syö kalaa. Pro Kala ry:n viime syksynä tekemässä kuluttajatutkimuksessa selvisi, että 80 prosenttia vastaajista haluaisi syödä kalaa nykyistä useammin. Keskivertosuomalaisen vuodessa syömästä kolmetoista kalakilosta suurin osa on tuontitavaraa. Tonnikalapurkissa ja norjalaisessa lohifileessä viehättää helppous, mutta kotimaista kalaa on tarjolla ilmaiseksi vaikkapa onkien. Silti haukea, ahventa, muikkua ja kuhaa syödään vain noin puolitoista kiloa henkeä kohti, muita järvikaloja vielä vähemmän. Kotimainen kala on terveys- ja ympäristötietoisen valinta. Onkisaalis tai kaupan kalatiskiltä poimittu haukifile ei tule ylikalastetuista kalakannoista. Päinvastoin: hoitokalastuksella vähennetään järvien ravinnekuormaa ja silakan syöjä suojelee Itämerta. Jos päädyt tuontikalaan, opettele vastuullisuusmerkinnät. Yleisimmät ovat MSC (Marine Stewardship Council) ja ASC (Aquaculture Stewardship Council) -sertifikaatit. MSC-sertifikaatti vakuuttaa, ettei kalakantaa liikakalasteta. ASC-sertifikaatti kertoo, että kala on kasvatettu kestävillä menetelmillä. Käsittele kala oikein Tainnuta kala napakalla iskulla silmien yläpuolelle. Verestä kala katkaisemalla pari kiduskaarta, jolloin kalan sydän pumppaa veren ulos lihaksista. Verestäminen parantaa lihan laatua. Kalan verestymistä voi tehostaa laittamalla kala vesiastiaan 5–10 minuutiksi. Tämän jälkeen voit poistaa kalalta kidukset ja suolet. Usein tätä ei voi tehdä hygieenisesti veneessä, joten siirrä kala kylmäsäilytykseen, esimerkiksi laadukkaaseen kylmälaukkuun, jossa on jäähilettä tai kylmävaraajia. Kalaa ei tarvitse aina fileoida. Kokonainen kala valmistuu helposti vaikka uunissa.