Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Sattuiko peurakolari? Toimi näin

Kun huittislaisen Timo Routakankaan puhelimeen napsahtaa whatsapp-viesti alueen suurriistavirka-avun (SRVA) yhteyshenkilö Helena Manniselta , hän tietää, että taas on aika lähteä onnettomuuspaikalle. Tiheä peurakanta takaa, että ikäviä tapahtumia riittää. Routakangas kävi peurakolaripaikalla yksin elokuussa 9 kertaa, syys- ja lokakuussa tahti jatkui samanmoisena. Kiskoessaan metsästyskamppeita ja huomioliiviä ylleen, mieleen hiipii tuttu ajatus, löytyykö kolaripaikka ajoissa, onko se merkitty riittävän hyvin. Kuitattuaan ottavansa hälytyksen, puhelimeen kilahtavat lisäohjeet antavat aavistuksen, millainen etsinnästä tulee. – Välillä peurakolarista toipunut kuljettaja ajelee Härkä-Pakarille kädet täristen kahville, ennen kuin tulee mieleen, että pitikö onnettomuudesta ilmoittaa, kun auto säilyi ajokunnossa. Siinäpä sitten etsit pimeässä onnettomuuspaikkaa, kun ainoa tieto siitä on, että noin 20 kilometriä Tampereen suuntaan, Routakangas valottaa. Varsin usein onnettomuuspaikan löytämisessä kestää pidempään kuin itse loukkaantuneen eläimen jäljittäminen. Kolarin sattuessa ensimmäiseksi kuljettajan tulee toki tarkistaa henkilövahingot ja estää lisävahingot. Haavoittunutta hirvieläintä ei tule lähestyä, ellei omaa kokemusta sen lopettamisesta. Loukkaantunut peura voi olla vaarallinen, hirvestä puhumattakaan. Villisikaan tai karhuun törmäämisen jälkeen autosta ei tule poistua kuin auton syttyessä tuleen. Mikäli eläintä ei näy, kannattaa käydä kävelemässä tarkistamassa tilanne onnettomuuspaikalla ja merkitä se näkyvästi. Merkiksi käy mikä tahansa helposti autosta havaittava liehuke. – Oli se muovikassi, katkennut jääkiekkomaila tai mitä autosta nyt löytyy. Metsästä voi hakea pitkän risun, johon sen muovikassin tai toivottavasti autosta löytyvän huomioliivin voi ripustaa. Auton sijainti ei riitä, sillä auto liikkuu kolarin jälkeen helposti satoja metrejä ennen pysähtymistään. Merkki laitetaan sille puolen tietä, minne uskoo eläimen paenneen. – Sitten kun soitetaan 112:een, kerrotaan mahdollisimman tarkat tiedot paikasta, myös oma kulkusuunta, jotta vasen ja oikea voidaan hahmottaa oikein. Nykyajan kännyköillä paikan voi tarkistaa vieraallakin taipaleella karttapalvelusta. Myös hätäkeskuspäivystäjälle oman puhelinnumeron antaminen kannattaa, sillä SRVA-henkilö saadessaan puhelinnumeron voi kysyä tarkentavia kysymyksiä. Lähtöluvan onnettomuuspaikalta antaa aina hätäkeskuspäivystäjä. Kun SRVA löytää onnettomuuspaikan, alkaa loukkaantuneen jäljitys. Työ vilkkaasti liikennöidyn tien varrella on vaarallista. Routakangas on huomannut, etteivät huomiovalot ja -liivit juuri hidasta tielläliikkujia. – Minulla oli autossani pyörivä työvalo. Kun se ei tuntunut tehoavan, asensin autooni vilkkuvan ledipatteriston. Nyt joka toinen auto hidastelee, loput ajavat hidastamatta ohi. Itse voin väistää metrin päästä vilahtavan auton, mutta työkaveri Osmo on vaarassa keskittyessään jäljestykseen. Timo Routakankaalla on nöyrä toive, että nähdessään vilkkuvaloja ja huomioliivejä pimeässä autoilijat ottaisivat ne todesta. – Kyllä siellä jotain poikkeuksellista silloin on tapahtunut. Jos ei toisesta välitä, kannattaa ajatella, että siellä voi toikkaroida loukkaantunut eläin tai sen vasat. Ei niin kiire pitäisi olla. Routakangas on toiminut vapaaehtoisena suurriistavirka-apuna vasta pari vuotta, mutta kokemusta on karttunut runsaasti, peurakanta pitää siitä huolen. Koko maassa viime vuonna sattui yli 12 000 riistakolaria, joista 6 251 valkohäntäpeuroja. Peurakanta on kasvanut rajusti. Kun yhdelle vapaaehtoiselle hälytyksiä tulee noin tiuhaan, voi kuvitella koko maakunnan saldon, sillä Helena Mannisen kaltaisia riistanhoitoyhdistysten yhdyshenkilöitä on Satakunnassa 20. Jokaisella heistä ringissään joukko SRVA-vapaaehtoisia. Korvausta työstä ei makseta, se on täysin vapaaehtoista. Routakangas kokee SRVA:n metsästäjänä velvollisuudekseen. – Eihän eläimen lopettaminen mukavaa ole. Tiedän, ettei siihen läheskään jokainen pysty. Koen, että kun metsästäjänä pystyn siihen, on parempi hoitaa homma niin, ettei loukkaantunut eläin kärsi turhaan.