Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kankaanpään kasvatti palasi kesäkanttoriksi kotikonnuille – Josefiina Varis on kerännyt oppia vuoden Sibelius-Akatemiassa, jonne pääsi ensi yrittämällä

Huippulahjakkuus Josefiina Varis teki sen, mistä moni vain uneksii – pääsi tuoreena ylioppilaana kertaheitolla opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Nyt opiskelua on takana ensimmäinen vuosi, ja Varis on palannut kotikonnuilleen kesäkanttoriksi. Hmm, kanttoriksi? Eikö viulunsoitto ollut Variksen leipälaji Kankaanpään musiikkiopistossa? – Lukioaikana tuli hetken mielijohteena ajatus, että kanttorina oleminen voisi olla kivaa, hymyilee keskiviikkona 20-vuotissyntymäpäiväänsä juhliva Varis. Niinpä hän pyrki ja pääsi opiskelemaan kirkkomusiikkia. Yllätys on se, ettei muusikon ura ollut kajastellut Variksen suunnitelmissa pidempään. – Lukion alkaessa en vielä edes ajatellut, että musiikista tulisi ammattini. Urut ja viulu – siinäpä perin erilaiset soittimet. Toinen massiivinen ja moniääninen, toinen hentoinen ja ylärekisterissä väräjävä. Viulu tulee aina olemaan Varikselle se tuttu ja oma instrumentti, josta kaikki alkoi. Sen soittaminen jatkuu näillä näkymin lähinnä harrastuksena, kun urkujensoitto on nousemassa leipälajiksi. Varis kokeili urkuja ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten ja ihastui soittimeen heti. – Onhan se hieno tunne, kun hallitsee niin suurta äänimäärää – varsinkin, kun se kantautuu kirkkosaliin, Varis luonnehtii. Kesäkanttorin tehtävään kuuluvat sunnuntaiset messut Kankaanpään kirkossa sekä Jämijärvellä ja Honkajoella. Myös siunaustilaisuuksia ja häätilaisuuksia on kesän mittaan. Variksella on pianonsoittotaustaa, joka on antanut hyvän pohjan urkuihin perehtymiseen. Kesäkanttorin visaisimmat pulmat eivät liitykään soittotekniikkaan vaan ehkä hieman yllättäen musiikin valintaan. – Esimerkiksi siunaustilaisuuksissa ei ole aina ihan helppo löytää läheisille oikeaa kuunneltavaa sopivaan hetkeen. Joskus kanttori saa tietysti tarkat toivomukset. Kappalevalintojen lisäksi myös oikeiden äänikertojen valinnoilla on suuri merkitys. – Jos kaivataan rauhallista tunnelmaa, käytän pehmeämpiä, hiljaisempia äänikertoja. Jos tarvitaan iloista ylistysmusiikkia, valitsen esimerkiksi trumpetteja, mikstuuraa tai juhlavia prinsipaaleja, kesäkanttori kuvailee. – Häätilaisuuksissa on aivan oma jännityksensä. Häämarssin juhlava tunnelma pitää saada toimimaan, sillä kyseessä on hääparille ainutlaatuinen hetki. Ennen Sibelius-Akatemian opiskelujaan Josefiina Varis on asunut koko ikänsä Kankaanpäässä. Mutkattoman luonteensa ansiosta hänen on ollut helppo sopeutua Helsinkiin. – Yllättävän hyvin olen kotiutunut. Siellä ei ole niin paljon hulinaa kuin etukäteen ajattelin, Varis kuvailee. Kun Varis katsoo pidemmälle tulevaisuuteen, hän näkee itsensä kanttorin virassa kotiseudullaan – tai sitten jossain ihan muualla. – En sulje mitään vaihtoehtoa pois. Ehkä pienempi paikkakunta kiinnostaisi enemmän kuin vaikkapa Helsinki. Musiikki vie valtaosan Variksen elämästä, sillä hän kertoo soittavansa vapaa-ajallaankin paljon. Se tuttu, rakas viulu tulee kaivettua usein esille. Mahtuuko elämään mitään muuta kuin musiikki? – Puuhailen mitä milloinkin, tavallisia arkisia juttuja. "Onhan se hieno tunne, kun hallitsee niin suurta äänimäärää – varsinkin, kun se kantautuu kirkkosaliin.