Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kolumni: Jostain on ilo riuhtaistava resilienttinä

Kaveri ihmetteli ääneen, miksi median verkkosivuilla ei ole myönteisten uutisten osastoa. Hyvä kysymys. Juuri nyt maailma näyttäytyy monelle pelkästään pahana. Toimituksissakin olemme havahtuneet siihen, että ennemmin tai myöhemmin haastattelujen edetessä päädytään tuohon viheliäiseen koronapandemiaan. Ei se silti Pohjois-Satakunnassa jyllää muuten kuin ajatuksissa – vielä. Merikarvialla iloitaan nyt Merikievarin uudesta elämästä. Koivuniemen Herran ja MuuMaan kotieläinpuiston ottaessa vastuulleen autioituneen kiinteistöryppään isolla tontilla, se tietää paitsi töitä niin myös tilaa yrittäjien Frans ja Miina Koivuniemen mielikuvitukselle jyllätä. Eivätkä Sirkkis ja Markku 30 vuotta perheiden lapsikatraita maalaiselämän saloihin perehdyttäneinä hellitä. Mitä kaikkea Harjun tilan, sittemmin kunnalliskotina ja tanssipaikkana olleen miljöön rakennuksissa onkaan koettu. Koettiinhan siellä vuosien 2015 ja 2016 taitteessa turvapaikanhakijoiden hätämajoittaminenkin. Viimeiset tanssin tahdit 30.11.2019 tanssikeitaalla takasi Rainer Friman. Ihan oma lukunsa oli tanssikeisari Jorma Elevaaran vuosikymmenet vuodesta 1983 lähtien. Katsaus historiaan palautti mieliin tempaukset, joissa yli 10 vuorokautta laulettiin putkeen karaokea, ja tulihan se maailman ennätys. Ja kun joka tanssijalla oli eduskuntavaaleissa äänensä annettavana, hyvä idea oli Kauko Juhantalolla pitää puheet ja tarjota tanssilippu. 400 tuli. Aikoinaan me Etelä-Pohjanmaaltakin pynttäydyimme ja lähdimme linja-autolla Merikievariin. Pysyvää miestä ei vielä silloin kohdalleni osunut, mutta aika moni muu tuttu sieltä Poriin naitiin. Nyt mennään Tinderiin, eikä se yhtä kivaa ole. Oikotie kylläkin. Onko se sitä resilienssiä, kun yrittää toistenkin iloihin tarttua toipuakseen vastoinkäymisistä ja osoittaakseen sopeutumiskykyä. Siis...Tarkoitan tätä elämänvaihetta, kun lapset muuttavat kotoa pois. Yhtäkkiä kukaan ei vaadi mitään. Kummallista, että huoneet nököttävät sellaisenaan. Tippa linssissä pesen sen viimeisenkin tyhjenneen huoneen ikkunan ja mietin mitä kaikkea muuta jäi linnun paskojen lisäksi huomaamatta silloin, kun pojat olivat pieniä. Elämä antaa ja ottaa – havahdun!