Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Ujosta Karvian maalaistytöstä kasvoi luvialaistaiteilija, joka tarjoaa elämyksiä kotiseudullaan – Krikutillin toinen kerros avoinna yleisölle ensi kertaa vuosiin

Verkkorannan Kesäkoti Krikutillin yläkerta on nähtävyys itsessään. Tila on tänä kesänä avoinna yleisölle ensi kertaa vuosikymmeniin. Huoneet huokuvat historiaa ja rappioromantiikkaa rapistuvine tapetteineen ja hylättyine pääskynpesineen. Seinillä on esillä paikallista taidetta. Kesänäyttelyn järjestivät kaksi luvialaista taiteilijaa: Maria Leppänen ja Mollu Heino . Näyttelyyn otettiin mukaan teoksia niin luovien alojen ammattilaisilta kuin muilta tekijöiltä. Maria Leppänen on tuore luvialainen, joka muutti paikkakunnalle pari vuotta sitten. Luvia tuo hänen mieleensä lapsuuden kotiseudun Karvian. Kumpikin on aktiivinen kulttuuripitäjä. Luvialla kesänäyttelyyn osallistuu peräti 32 tekijää, joista moni esittelee töitään ensi kertaa. Yleisöä on käynyt mukavasti. Talkoohenki ja yhteisöllisyys ovat täällä vielä voimissaan. – Luvialla on sellainen henki, että jos täällä tehdään jotain, ihmiset myös kunnioittavat sitä ja tulevat katsomaan, Leppänen kehuu. Leppäsen taidetta on nähtävillä parhaillaan myös yksityisnäyttelyssä Poriginal-galleriassa Porissa. Gallerian yläkertaa hallitsee pöytä, joka on isketty täyteen haarukoita. Hallittu viha -teoksessa raivo yhdistyy täydelliseen hallintaan. Näyttelyn teoksissa näkyy, että Leppästä kiinnostaa taiteilijana säröisyys ja rikkinäisyys. Hän viittaa näyttelyssään japanilaiseen kintsugi-taidemuotoon: rikkinäisyyden ja korjattujen kohtien esiin nostamiseen. ”Olen tarkkaillut muita ihmisiä ja huomannut, että kaikissa on säröjä. Ja usein ihmiset tekevät kaikkensa peittääkseen ne, vaikka niissä virheissä piilee ihmisen kauneus ja aitous”, Leppänen kirjoittaa näyttelystään. Ei ihme, että säröistä pitävä taiteilija haltioitui käydessään Krikutillissä ensi kertaa. Puukartanon yläkerta on ilmeeltään omaleimaisen rosoinen – ja lumoava. Leppänen tuo mielellään taidetta sellaisiin tiloihin, jossa sitä ei tavallisesti ole esillä. Tilat voivat olla Krikutillin lailla itsessään kiinnostavia nähtävyyksiä. Poikkeuksellisissa paikoissa taide myös tavoittaa uutta yleisöä. Lapsena Leppänen eli maatilalla Karviassa, kuljeskeli peltoteillä ja seurasi kyykäärmeitä navetan takana. Hän oli hiljainen ja herkkä lapsi, joka leikki pitkälti yksinään, koska kavereita ei asunut lähistöllä. Maailma avautui hänelle poikkihuilunsoiton kautta. Soitonopettaja Auli Tuohimäki järjesti konserttimatkoja, jotka veivät maalaistytön Peruun ja Brasiliaan. Perussa oli niin paljon nähtävää, että tytön pää meni pyörälle. Ryhmä vieraili Machu Picchun raunioilla, orpokodissa ja huumevieroitusklinikalla kansallispuvut yllään. Köyhien asuinalueella paikalliset kivittivät turistien autoa. – Se oli täysin ymmärrettävää. Maailma on hyvin epäreilu, ja itse olen todella hyväosainen, Leppänen toteaa. Kolmetoistavuotiaana Leppänen päätti, että hänestä tulee taiteilija, vaikkei hänellä ollut ammatista juuri käsitystä ja ammatinvalinta oli maaseudulla erikoinen. Hän valmistui kuvataiteilijan ammattiin kymmenisen vuotta sitten Tampereen ammattikorkeakoulusta. Valmistumisen jälkeen hän on joutunut tekemään paljon töitä sen eteen, että tulisi taiteilijana toimeen ja osaksi yhteisöä. Pienellä paikkakunnalla taiteilijan täytyy itse osoittaa tarpeellisuutensa. – Olen mielelläni syrjässä omissa oloissani, mutta olen joutunut puskemaan itseni ihmisten joukkoon, ja se on hyvä. Sitä kautta olen päässyt eteenpäin, Leppänen toteaa. Palvelukodissa hän maalasi ikäihmisten yksilöllisten toiveiden mukaisia maalauksia, jotka jäivät koristamaan heidän huoneitaan. Talvella Leppänen luonnosteli piirustusvihkoonsa Luvian St1-huoltoasemalla kokoontuvia miehiä. Aluksi hän kysyi lupaa piirrosten tekoon. Kun sitä ei annettu, hän piirsi miehiä salaa. Lopputuloksena huoltoasemalle syntyi Parlamentt i-niminen teos, jossa piirrokset oli kolvattu puupäreisiin. Kaikki mallit eivät olleet mielissään taideteokseen päätymisestä. Toiset puolestaan harmittelivat, kun eivät päässeet mukaan. Leppästä kuunnellessa tulee mieleen motto: ”Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”. Taiteilija on syvästi huolissaan ympäristöstä, joka ei kestä ihmisten jatkuvaa matkustamista. Hän pyrkii vaikuttamaan paikallisesti esimerkiksi viihtyvyyteen ja paikkakunnan vetovoimaan. Kun läheltä löytyy kiinnostavaa tekemistä, ei tarvitse lähteä kauemmas. Hän kaipaa vanhoihin metsiin samoilemaan ja suree, kun tutuissa metsissä tulee vastaan hakkuuaukioita. Leppänen on kiertänyt kuvaamassa luonnonsuojelualueita tulevaa taideteosta varten. Herkkyys on aihe, josta Leppäsellä on kiinnostavia ajatuksia. Hän elää kolmen lapsen uusperheessä ja opettaa lapsiaan vaalimaan ja suojelemaan herkkyyttään. Miten sen voi tehdä? – Kerron millainen maailma on: todella epäreilu. Se on parasta ymmärtää, ettei ole liian sinisilmäinen. Kuitenkaan ei saisi kyynistyä tai menettää itsestään jotain, Leppänen vastaa. Hän koittaa vaalia lasten leikkiä, vaikka se on todella vaikeaa, sekä opettaa heitä olemaan myös yksin. Itsensä ja omien ajatustensa seurassa viihtyminen on tärkeä taito niin lapsille, taiteilijalle kuin kelle hyvänsä. – Yksin joutuu käymään ajatuksensa läpi, kestämään hyvät ja pahat ajatukset. Moni koittaa vältellä niitä ja täyttää elämänsä hälyllä. Se on todella helppoa mutta kostautuu jossain vaiheessa. Silloin ei enää kuule itseään. Jos itsensä viihdyttämiseen käyttää liikaa aikaa, omat ajatuksen vaimenevat. Se käy helposti. Ajattelu vaatii aikaa ja rauhaa. Nykymaailmassa keskittymiskyvystä on tulossa erityistaito. – Tulevaisuuden jalo taito on sietää tylsyyttä. Luvia Inside Out -näyttely avoinna Verkkorannan kesäkoti Krikutillissä (Verkkorannantie 95, Luvia) vielä 6.8. 9.8. 13.8. 20.8. ja 23.8. klo 16-19. Maria Leppänen: Ensimmäinen runokokoelmani Poriginal-galleriassa (Eteläranta 6, Pori) 11.8. asti ti–su klo 11–18. Syntynyt vuonna 1982 Karviassa. Valmistui vuonna 2009 kuvataiteilijaksi (AMK) Tampereen ammattikorkeakoulusta. Pitänyt yksityisnäyttelyitä muun muassa Tampereella, Porissa ja Nokialla. Julkiset teokset Nokian terveyskeskuksessa ja Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Tehnyt yhteisötaidetta erilaisten ryhmien kanssa, muun muassa vuosina 2019–2020 Eurajoen osa-aikaisena kulttuurityötekijänä. Järjestänyt Luvialle Mollu Heinon kanssa taidenäyttelyt Luvia Inside ja Luvia Inside Out. Asuu Eurajoen Luvialla uusperheessä miehensä Hannu Ahdon ja kolmen lapsen kanssa. Harrastaa luontoretkeilyä.