Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Syreeni on kesäpihan vaatimaton kuningatar – Tätä et tiennyt siitä, ja näin saat sen kukoistamaan

Syreeni kuuluu kesän rakastetuimpiin kukkaistuoksuihin. Sen tuoksu on merkki lähestyvästä keskikesän juhlasta, sillä syreenin kukat ovat usein kauneimmillaan hieman ennen juhannusta. Kesäsateen jälkeen syreenin tuoksu voimistuu entisestään ja leijailee huumaavan ihanana pitkälle pihaan. Se leviää keveänä kesätuulen mukana ja muistuttaa yhdessä kukkaan puhjenneen luonnon kanssa lapsuuden kesien seikkailuista ja vapaudesta. Tuoksu laulaa heinänkorteen pujotetuista mansikoista, paljaista varpaista auringon lämmittämällä nurmikolla ja rantakiviä vasten liplattavista aalloista. Se yhdistyy lintujen lauluun, laskevan auringon kultaiseen valoon ja kesäillassa parveileviin hyttysiin. Tuoksuihin liittyy vahvoja tunteita ja muistijälkiä vuosienkin takaa. Tuoksu onkin yksi syy, miksi suomalaiset rakastavat syreeniä. Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Sirkka Juhanoja tietää monta syytä lisää. Syreenit pärjäävät vaatimattomissakin olosuhteissa melko vähällä hoitamisella, ja niissä on kauniit ja näyttävät kukat. Vaikka syreenit eivät ole Suomessa luonnonvaraisia, ne sopivat hyvin suomalaiseen maisemaan. – Syreenit ovat osoittautuneet aikoinaan kestäviksi, ja niitä on ilmeisesti ollut hyvin saatavilla, koska niitä on istutettu niin moniin pihoihin. Yleisin syreenilaji Suomessa on Juhanojan mukaan pihasyreeni, jossa on useimmiten vaaleanvioletit tai valkoiset kukat. Jalosyreenit puolestaan ovat perinteisestä pihasyreenistä jalostettuja lajikkeita, jotka kukkivat pihasyreenien tavoin kesäkuussa. Pihasyreeni on syreeneistä yleisin ja tutuin, mutta erilaisia syreenilajeja on sen rinnalla suunnilleen parikymmentä. Esimerkiksi puisto- ja kaarisyreenit kukkivat pihasyreeniin verrattuna hieman myöhemmin kesä- ja heinäkuun vaihteessa. Kaarisyreenit taas kasvavat tasaisesti, tuuheasti ja säännöllisen muotoisiksi pensaiksi. – Puisto-, kaari-, villa-, ja isabellansyreeneissä on pitkulaisemmat, paksummat ja tummemmat lehdet verrattuna piha- ja jalosyreeneiden ohuempiin sydämenmuotoisiin lehtiin, Juhanoja selittää lajien välisiä eroja. Suomen vanhimpiin syreeneihin taas kuuluu nimellä Prince Notger tunnettu lajike, josta on merkintöjä jo 1840-luvulta. Lajikkeen kukat ovat väriltään vaaleansini-valkoisia. – Kukan keskellä on ikään kuin valkoinen silmä, Juhanoja kuvailee. Perinteisistä vaaleista ja violeteista syreeninkukista poikkeavia värisävyjä löytyy myös isabellansyreeneistä ja puistosyreeneistä. Kyseiset lajit ovat erityisen monimuotoisia ja niiden kukat voivat perinteisempien värien ohella hehkua harvemmin syreeneissä tavattavissa sinertävissä ja punertavissa sävyissä. Tällainen monimuotoisuus on tärkeää myös Euran Iso-Vahen pihapiiriin avautuneessa syreenipuistossa, joka on yksi varmuuskokoelma kasvien kansallisessa geenivaraohjelmassa. Puistoon on istutettu 14 erilaista syreenilajiketta ja se muuttuu vuosi vuodelta näyttävämmäksi, kun syreenit kasvavat. Sirkka Juhanoja Luonnonvarakeskukselta kertoo, että puistoon istutetut syreenilajit ja -lajikkeet ovat kotoisin ympäri Suomen. Useat lajikkeista ovat peräisin Helsingin puistoista, mutta Euran puistoon on päätynyt syreeneitä myös kauempaa pohjoisesta. – Puistosyreeni Paulus, kaarisyreeni Veera ja villasyreeni Hirvas ovat peräisin Rovaniemeltä. Omalla pihalla kasvavaan syreeniinkiin liittyy todennäköisesti enemmän tarinoita kuin äkkiseltään ajateltuna luulisi. Etenkin vanhojen talojen pihoissa kukkivat syreenit on usein istutettu vuosikymmeniä sitten, ja ne voivat olla jopa yli 100 vuotta vanhoja. Syreeni ei ole mikään yhden kesän ihme muutenkaan. Kukkasilmut sijaitsevat uusien versojen sijaan vanhempien versojen päissä, ja siksi vanhat syreenit kukkivat erityisen upeasti. Jos syreeniä muotoillaan voimakkaasti leikkaamalla, kukinta menetetään. – Kukkivaa syreeniaitaakaan ei tämän vuoksi ole mahdollista saavuttaa, ellei istuta syreenipensaita vierekkäin ja anna niiden kasvaa vapaasti, Juhanoja muistuttaa. Syreenipuuta käytetään esimerkiksi soitinrakentamisessa ja jousien kaarissa. Juhanoja kertoo, että pihasyreeniä on ennen vanhaan hyödynnetty sen myrkyllisyydestä huolimatta myös rohdoskasvina. Syreenin kukkia on hänen mukaansa suositeltu esimerkiksi vatsavaivoihin ja lievittämään kuumetta. Syreenin tieteellinen nimi Syringa on johdettu latinan ja kreikankielisistä putkea tai pilliä tarkoittavista sanoista. Nimen taustalla on kreikkalaisen mytologian tarina Pan-jumalasta, joka jahtasi lemmenkipeydessään Syrinks-nimistä nymfiä. Tarun mukaan nymfi pakeni Pania muuttamalla muotoa ruo’oksi, josta Pan-jumala myöhemmin teki itselleen huilun. Intohimoisia rakkaudenosoituksia paennut nymfi ei tästä huolimatta jäänyt unohduksiin, vaan hänen nimensä elää tänä päivänäkin sanassa syreeni.