Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Demokratian onni ja autuus

Kun mainitsen epäilyni länsimaista demokraattista yhteiskuntajärjestelmää kohtaan, saan niskaani syytösten vyöryn. Demokratia on pyhä aihe, jota ei saa arvostella. Kyseenalaistan kuitenkin sen arvon, ja väitän, että se vie ihmiskunnan tuhoon. Ajatteluni lähtökohtana on oletus, että maapallon elämä on nykymenolla sammumassa lähivuosikymmeninä. Edessä on ihmistoiminnan aiheuttamaa ympäristötuhoa seuraava vedenpaisumus, joka ajaa miljoonia ihmisiä pakolaisiksi. Syntyy kasvavaa luonnon riistoa, sukupuuttoja, nälänhätää, väkivaltaa, suuria sotia. Kaiken kokevat tämän päivän lapset. Demokratiassa halutaan kaikille ihmisille tasapuolinen (ja korkea) aineellinen toimeentulo. Ajatus on kaunis, mutta yksi tärkeä asia unohtui. Olisi pitänyt tehdä selväksi, minkä kokoiselle väestölle missäkin osassa maapalloa tämä onni voidaan tarjota. Luonnonvarojen rajallisuus takaa, ettei miljardien ihmisten massalla ole siihen mahdollisuutta. Mietitäänpä demokratian mallimaan, Yhdysvaltojen tilannetta. Siellä on laillisissa vaaleissa valittu valtionpäämieheksi mielenvikaiselta vaikuttava mies, todellinen demokratian kukkanen. Vastaavia ajatuksia herättävät meilläkin viimeaikaisten mielipidemittausten mukaiset ”yhteisen kansan” näkemykset. Pohjanoteeraus oli, kun vastavalittu kansanedustaja ilmoitti kolumnissaan löytävänsä ”miljoona syytä innostua ilmastonmuutoksesta” ( SK 17.2.). Se ei nykytodellisuudessa ollut edes huono vitsi, vaan merkki kansanedustuslaitoksemme ajautumisesta rappioon. Demokratian ongelma on, että ihmisten enemmistö ei juuri koskaan ole oikeassa. Niin sanotuille tavallisille ihmisille tärkeää on ensisijaisesti oman ja lähipiirin aineellisen hyvinvoinnin kasvattaminen ilman mitään rajoja. Järkevä elämän jatkumisen turvaava järjestelmä olisi eräänlainen ”maailmanhallitus”, jossa kansainvälisten asiantuntijoiden joukko valvoisi väestön käyttäytymistä ja kulutusta tiukalla lainsäädännöllä. Se ei olisi kenenkään mieleen, mutta kun tiedetään ihmisten määrä ja kulutustaso sekä luonnonvarojen riittämättömyys, joku tämän kaltainen vaihtoehto tarvitaan pakon edessä. Vaatii yleiseltä mielipiteeltä valtavan asennemuutoksen, ennen kuin tällainen rajoitettu, valvottu ja sidottu elämäntapa voisi saada kannatuksen. Todennäköisesti niin ei käy koskaan, ja se on menoa sitten.