Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kolumni: Miinakenttä pitää raivata porukalla

En tiedä minkälaisella nuijalla järkeä pitäisi takoa kansalaisten visakalloisiin päihin, että syvät rivit laajemmin ymmärtäisivät kollektiivisen vastuun merkityksen koronan nujertamisessa. Ymmärrän oikein hyvin, että kansalaiset ovat kurkkua myöten täynnä ja totisen kyllästyneitä ihmiskuntaa koittelevan viruksen saamasta ylipaisuneesta julkisuudesta, mutta tympääntyminen ei kuitenkaan oikeuta irtiottoihin tai tilanteen vähättelyyn. Koronasta rakentuneen miinakentän purkamiseen tarvitaan kaikki voimat. Meistä jokainen on omassa arkielämässään tunnistanut sen saman, mistä terveysviranomaisetkin nyt varoittavat, ote lipsuu vähän kaikilla: sosiaalinen etäisyys lyhenee, käsidesin käyttö unohtuu ja ajatus sinisilmäistyy. Oletamme että olemme kriisin ulkopuolella. Ei se minuun tartu. Asenteiden löystymistä ei helpota viranomaisten sekoilu. Keväällä maan hallitus ja terveysviranomaiset puhuivat yllättävänkin paljon samaa kieltä. Kesän tullen ja suvantovaiheen aikana lusikoita on taas tungettu soppaan siinä määrin, että kansalainen joutuu kysymään, että ketä pitää kuunnella ja uskoa. Keväällä 70-vuotiaille suunnattu hallituksen kotiutuskirje oli kielto, vaikka sitä myöhemmin yritettiin muuksi tulkita. Nyt päättäjät ovat ilmeisesti vahingosta sen verran viisastuneet, etteivät ehdoin tahdo työnnä päätään leijonan kitaan, vaan asteluttavat areenalle asiantuntijat. Viisaiden gladiaattorijoukko saa nyt vuorostaan ottaa vastaan kritiikin mahdollisista möhläyksistä. Koronan kriisipesäkkeiden ykkössijaa pitävän USA:n pressakisan haastajakaksikon takalinjan puolustaja Kamala Harris on istuvan presidentin mielestä ilkeä ja ikävä ihminen. Hän otti heti valintansa jälkeen kantaa mahtimaan lepsuun tautitilanteen hoitotapaan. Uppoaako puhe kiväärijärjestön ja kansalaisvapauden nimeen huutavien kiihkoilijoiden päihin, sitä sopii epäillä. Meillä Sanna Marin on noussut uskottavuuden asteikolla tappiin, mutta koittaa se kevät hitlerillekin. En muista lähihistoriasta yhtään pääministeriä, joka ei jossain vaiheessa ole liukastunut banaanin kuoreen. Niin keskellä ei kieltä pysty pitämään, ettei se jossain vaiheessa lipsahda poskelle. Jos nyt vähänkään ymmärrän median tapaa nostaa kissoja pöydälle, niin ei tätä sivusta katsomista kauan julkisuudessa katsella. Poliitikot kantavat viime kädessä vastuun sekä syistä että seurauksista. Käsiä pesemällä päästään taudista, muttei vastuusta.