Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

100-vuotias Mauno Santikko patistaa ikäihmisiä liikkumaan: Aamulenkit ja sauna pitävät mielen ja kropan virkeänä... ja lukeminen

KANKAANPÄÄ Aamulla jo seitsemältä ensimmäinen lenkki. Koivurinteen palvelutalon henkilökunta ja muut asukkaat ihastelevat Mauno Santikon vireyttä. Keskiviikkona 100 vuotta täyttänyt sotaveteraani saattaa päivän mittaan lähteä pari muutakin kertaa kierrokselleen. Tukena on rollaattori, mutta askel on kepeä. – Moni vanha ihminen kun ajautuu makaamaan, niin siihen jää, Santikko kertoo motivaatiostaan pitää liikuntaharrastus säännöllisenä. Kokemuksesta ja veteraanikuntoutuksiin osallistuneena hän tietää, että ikääntyviltä on amputoitu jalkoja. Silloin on myöhäistä. Omaa vireyttään Santikko ylläpitää myös saunomalla ja lukemalla. Hän kertoo tarinaa, että aikoinaan saunassa oltiin niin kauan, että seinään naulattu silakka ehti kypsyä. Santikon huoneessa on aina joku kirja odottamassa. Syntymäpäivänään hänen kokoelmiinsa kertyi lahjakirjoja lisää. Niiden mukana oli myös Kankaanpään Sotaveteraanien 50-vuotisjulkaisu. Santikko onkin yhä uskollisesti käynyt sotaveteraanijärjestöjen tilaisuuksissa. Ansioituneelle veteraanille onnittelukirje tuli itse presidentti Sauli Niinistöltäkin . Vuonna 1920 syntynyt Mauno Santikko varttui Verttuulla, jossa hänen isänsä oli Venäjän vallan alla toiminut metsänvartijana. Juho ja Hilda Santikon perheeseen syntyi viisi poikaa ja kaksi tytärtä. Suomen itsenäistyttyä 1917 metsäpalstoja Santikot saivat itselleen monen muun tapaan. Työura kehkeytyi sotavuosien kengityssepälle luontevasti maataloudesta. Elämänkumppanin Santikko löysi Alahonkajoelta Hakalan Lahja-tyttärestä. Häitä vietettiin sotalomalla vuoden 1943 ja 1944 vaihtuessa. Perheeseen syntyi kaksi poikaa Raimo 1944 ja Tarmo 1949. Lastenlapsia Santikolla on kolmatta sukupolvea viisi ja neljättä polveakin 9 lasta. Perhe muutti usein sitä mukaan, kun tilakokoa oli mahdollisuus kasvattaa. Verttuun jälkeen tutuksi tuli Hemiän kylä, kun isäntä hankki Vuorelan tilan. Sieltä muutettiin saman kylän alueella Riihimäen tilalle 1940-luvulla. Välillä maataloutta harjoitettiin myös Honkajoen puolella Heikinniemen tilalla, joka myytiin 1939. Sotaa edeltävää aikaa niin kuin sota-ajankin Santikko nimeää huonoiksi ajoiksi. Peltoalaa oli kuitenkin kertynyt jo kymmeniä hehtaareja. Heikinniemen jälkeen perhe ehti vielä palata Hemiänkylään Seppälän tilalle. – Männyn tilan ostimme Lohikosta vuonna 1958. Perheen arki rullasi karjataloutta ja metsätaloutta harjoittamalla vuosikymmenet. Lahja-vaimonsa kanssa Santikko ehti elää kuusi yhteistä vuosikymmentä. Puoliso kuoli vuonna 2005. – 2000-luvun alusta alkaen asuimme jo kaupungin keskustassa Paasikivenkadun kerrostalossa. Sinne Santikon mieli palajaa yhä, vaikka Koivurinteen palvelutalossakin asiat ovat tulleet tutuiksi huhtikuusta 2018 lähtien. Palvelu pelaa ja ruoka maittaa. – Vähän vielä pitää totutella. Santikon Hilda-äiti asui aikanaan Ihan samassa Koivurinteen huoneessa. Hän eli lähes 103-vuotiaaksi asti. Suvussa oli menneellä viikolla toinenkin merkkipäivä, kun Maunon siskontyttö täytti Luvialla 101 vuotta. "Moni vanha ihminen kun ajautuu makaamaan, niin siihen jää. Mauno Santikko Kuntoileva sotaveteraani Syntyi Verttuulla 26.2.1920 Juhon ja Hildan perheeseen. Elämäntyö maataloudessa Kankaanpäässä ja Honkajoella. Jatkosodan ja Lapin sodan veteraani. Sodassa lähes 5 vuotta (mm. Kivennapa, Muolaa, Vuosalmi, Ihantala, Tornio). Naimisiin vuonna 1943 Lahjan o.s. Hakala kanssa. Yhteistä eloa yli 60 vuotta. Pojat Raimo ja Tarmo, joilla 5 lasta. Neljättä polvea 9 lasta. Koivurinteelle koti 4/2018