Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kovia kokenut Kauko Turunen osaa olla suora

Yleensä hymyilevä mies istuu parkanolaisen kotinsa sohvalla ja pyyhkäisee silmäkulmaansa. Siskon ja seitsemän veljeksen nuorimmainen on pelastunut niin monesta kovasta paikasta, että suojelusenkelillä on ollut töitä. Polar-Rakennuksen ja sittemmin Skanskan hankintapäällikkö Eino Hyppönen tuhahti joskus, että tuollaisen savolaisen kieron ja pohjalaisen leuhkan kanssa pitää vielä asioida. Eikka oli jokseenkin väärässä arviossaan. On totta, että Kauko Turunen on syntynyt Savossa, Hirvensalmen Väisälänsaaressa. Aivan, hänen johtamansa ja omistamansa yritys Kaukomaalaus pitää pääkonttoriaan Seinäjoella - Turunen asui pitkään Lappajärvellä. Mutta, Turunen pärjää ennen muuta suoruudellaan noin 300 työntekijänsä kanssa Suomen toiseksi suurimmassa maalausyrityksessä. Hän osaa kuunnella ja päättää nopeasti. Sellaisen johtajan kanssa on helppo tehdä töitä. Turunen on nyt myös varakansanedustaja 2 598 äänellä ja ääniharavana Parkanon kaupunginhallituksessa. Mies työntyy miltei päivittäin parkanolaisen huoltoaseman baariin turisemaan autokuskien ja työmiesten joukkoon - tietääkseen, mikä on kunkin päivän puheenaihe. Tuhannet tunnit tien päällä ja tiukoissa neuvotteluissa näkyvät yllättävän vähän 58-vuotiaassa miehessä. Hänen yrityksensä maalaa ja pinnoittaa sisältä ja ulkoa vuosittain noin 5 000 asuntoa, kerrostaloja, julkisia rakennuksia. Parhaillaan se muun muassa tekee Suomen suurinta sairaalakohdetta Jyväskylän Novaa, jossa on yli 100 000 lattianeliömetriä. Taysissa Tampereella yrityksen urakat ovat pieniä viimeistelyjä vailla, Turussa TYKS:n yli 50 000 neliömetrin urakka on tekeillä. Pohjoisin kohde on nyt Rovaniemellä. Aika hyvin metsäkoulun käyneeltä, vai mitä? Kauko ei ehtinyt täyttää kolmea vuotta, kun hänen isänsä menehtyi onnettomuudessa. Äiti jäi lasten ja parin lehmänkantturan kanssa elämään kolmen hehtaarin tilalle. Kodissa ei ollut sähköä, eikä juoksevaa vettä. Kauko kuitenkin muistaa, että vain kerran pöydässä ei ollut voita leivälle. Kunta avusti kenkärahalla. Pikkuinen poika taivalsi tiettömiä kilometrejä Väisälänsaaren kouluun, luokallaan ainoana oppilaana ja joutui sitten Hirvensalmen yläkouluun Puulaveden taakse. Silta saareen tuli vasta vuonna 1976 ja sähkötkin Turusen mökkiin 1991. Vilkeri poika ei koulussa viihtynyt, matemaattisista lahjoista huolimatta keskiarvo oli 6,0. Metsäkoulun jälkeen hän pusersi metsurina ja viina maistui nuorukaiselle. Hänestä oli hyvää vauhtia tulossa täysipäiväinen alkoholisti, kun tuttu vei hänet helluntaiseurakunnan kokoukseen. 19 täyttänyt nuorukainen kävi kesken kokouksen kaljabaarissa ja totesi, että on seurakuntalaisten joukossa paljon onnellisempi. Korkki meni kiinni kerrasta. Hän perusti maalausyrityksensä 1981 Mikkeliin, auttaakseen vaikeuksiin joutunutta veljeään. Se tarina oli loppua alkuunsa Hirvensalmen sillalla, matkalla kotiin. Vuosimallia 1970 Opel Kadetilla hän tuli kapealle sillalle yhtä aikaa paikallisen, 43-vuotiaan miehen kuljettamaa autoa vastaan. Nokkakolarissa Kaukon oikea jalka meni poikki ja molemmat autot syttyivät palamaan. Autossa ei ollut turvavöitä ja Kaukon yläleuka ruhjoutui irti. –  Paikalle sattuneet kaverit kiskoivat minut ulos autosta. Palossa Raamatustani jäi vain Jobin kirja ehjäksi. Toisessa autossa mies paloi kuoliaaksi. Sillä ei ole merkitystä, että minulla oli etuajo-oikeus, emme vain nähneet toisiamme ajoissa montussa, Kauko kertoo. Turunen taisteli 1990-luvun lamassa pitääkseen kuihtuneen yrityksensä pystyssä, myi mattojakin. 13. lokakuuta 1993 hän oli palaamassa Lappajärven kotiaan kohti Ruoveden työmaaltaan, keulamoottorisella VW Transporterilla. Virtain keskustan kohdalla kantatie 66:lle ilmestyi yhtäkkiä Peugeot 309. Se tuli pysähtymättä stop-merkin takaa, kuskinaan yli 60-vuotias ulvilalainen. Kaikki neljä autossa ollutta menehtyivät kylkikolarissa. Tuon jälkeen monille turmioksi koituneeseen risteykseen tuli liikenneympyrä. Muutamalla naarmulla päässyt Turunen talsi Lappajärven raittia pari viikkoa, eikä saanut millään unta. Hän pohti, onko elämällä mitään tarkoitusta. Oli sillä, vaikka reilu vuosikymmen myöhemmin hänelle tuli ero ensimmäisestä vaimosta. Siitä huolimatta kaksi poika ja tytär ovat yrityksessä töissä - vuosi sitten sukupolvenvaihdoksessa lapset saivat Kaukomaalaus oy:n osakkeista 30 prosenttia, toimiva johto osti 15 prosenttia ja Kauko myi ulkopuolelle 15 prosentin osuuden. Viime viikolla yli 20 miljoonan euron liikevaihtoon yltäneellä yrityksellä ei ole tappiollista vuotta. Sen toimialue on Skandinavian laajin. Vuonna 2010 Turusesta tuli parkanolainen. Hän oli löytänyt Maritansa , käsityöopettajan, samanhenkisen. – Olen yhä tosi huono kirjoittamaan ja puhumaan paperista, mutta tuntuma yrityksen talouteen on pysynyt. Se pitää olla. Yhtä lailla jalat pitää olla maassa politiikassa, Turunen aloittaa. –  En ymmärrä niitä, jotka vastustavat joulua ja juhlapyhiä niiden perinteisellä paikalla. Kun olen sanonut, että poistetaan ne ja pidetään juhlapäivät viikonloppuisin, tulee huuto. Se tarkoittaa, että palkalliset haluavat pitää joulun vapaat tai korotetun palkan siitä, mutta mitään muuta merkitystä joululla heille ei ole. Se ei ole heille Jeesuksen syntymäjuhla. Kammottavinta Turusen mielestä on esimerkiksi Satasairaalan kielto kuoroille laulamasta joululauluja sairaalassa. –  Muutaman kärttyävän ihmisen takia muut eivät saa nauttia joulun tunnelmasta. Jos he ahdistuvat, vietäköön laulun kuulumattomiin. Eihän kaikki voi mennä vähemmistön ehdoilla. Kirkollinen perinne kuuluu jouluun. Ja, yhdessäkin 600 oppilaan koulussa viisi ilmoitti kieltäytyvänsä joulujuhlasta kirkossa. Miten muutaman oppilaan vanhemman mielipiteen takia kaikkien pitää luopua satojen vuosien perinteestä, kokemuksesta? Turunen paukauttaa, että kun kaikki on hyvin, kristillisyys halutaan unohtaa. Seurakunnat ovat kautta aikain auttaneet vähävaraisia ja ihmistä vaikeissa tilanteissa, diakoniatyöllä, ruoka-avulla, aina kun on ihmiset ovat pyytäneet. Hän oli itse jakamassa maanantaina ruokaa yksinäisille Parkanon helluntaiseurakunnan tilassa. Aattona meni Parkanon kirkkoon, kuten itsenäisyyspäivänäkin, kunnioittamaan veteraaneja. Hän toteaa, että meillä on sama Jumala.