Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kuvat ei herkille - järkytys oli suuri, kun Hannu remontoi uutta kotia: kuolleita hiiriä ja satoja pesiä: ”Tuntui, että talo pitää räjäyttää”

Kun Pirkanmaalla asuva Hannu Koskinen muutti perheineen uuteen kotiin muutama vuosi sitten, ei hän olisi arvannut, millainen yllätys talon rakenteista myöhemmin löytyisi. Kaunis, noin 180-neliöinen, alun perin 70-luvulla rakennettu kaksikerroksinen koti kaipasi vain pintaremonttia ja vaikutti kaikin puolin hyvältä. Kaupat tehtiin sinä kesänä ja Koskinen asettui perheineen taloksi. Pariskuntaa mietitytti lähinnä huonejärjestely. Rappuset sijaitsivat keskellä huonetta ja he päättivät tehdä kodista oman näköisen: hankkia uudet portaat ja puhkaista niille uuden aukon talon seinustalle yläkerran lattiaan, välipohjaan. Koskinen ryhtyi tekemään remonttia kesä jälkeisenä syksynä, kun uudet portaat oli tilattu. –Kun tein ensimmäisen puolen neliön reiän, heti tuli iso hiirenpesä vastaan. Siitä se kaaos sitten käynnistyi, Koskinen kuvailee. Rakennusalan ammattilaisena Koskinen aavisti heti pahimman. Kuinkahan paljon näitä on lisää täällä, oli ainut kysymys hänen päässään. Kohti paperisotaa Saastuneet välipohjan villat paljastivat jo, että pesiä vaikutti olevan enemmänkin. –Soitin kuntotutkimuksia tekevälle tutulleni, jotta tämä tulisi tekemään tutkimukset, Koskinen kuvailee. Idea kuitenkin tyssäsi siihen, että tuttava ei voinut suorittaa puolueetonta tutkimusta, koska tunsi Koskisen liian hyvin. Koskinen sai kuitenkin vinkin: ota heti myyjään yhteys. Seuraava puhelu osoitti, että edessä olisi raskas taival läpi paperisotien. Koskisen mukaan asunnonvälittäjä pesi kätensä kuviosta ja vastaus talon myyneiltä entisiltä omistajilta oli lyhyt ja ytimekäs: kaupat on jo tehty. Niinpä Koskinen otti yhteyttä puolueettomaan viralliseen tavarantarkastajaan, joka tulisi tekemään arvion tilanteen vakavuudesta. Yläkerran lattiaan, välipohjaan, tehtiin kolme uutta aukkoa. –Jokaisesta niistä löytyi hiirenpesä. Näytteet otettiin ja lähetettiin tutkittavaksi. Tulokset ja valokuvat puhuivat puolestaan ja sitten tehtiin raportti, Koskinen sanoo. Kesäisestä asunnonostosta oli kulunut puolisen vuotta ja seuraavan talven lumi tuskin maassa, kun tiedossa oli mittava välipohjan korjaussuunnitelma. Hiirten muumioita ja satoja pesiä Purkutöiden aikana löytyi lukemattomia hiirten muumiota. Pesiä oli pahimmillaan alle puolen metrin välein. Koskinen pyydysti useamman elävän hiiren loukkuun. Yli 90-neliöisessä yläkerrassa on kolme makuuhuonetta ja yksi vessa. Koskisen mukaan kuvaavaa oli pesien määrä erään 20-neliöisen makuuhuoneen lattiaa purkaessa. –Lopetin laskemisen noin 60-70 pesään. Siinä vaiheessa olin avannut kyseisestä huoneen lattiasta vajaat puolet. –Kaikkineen hiiren pesiä koko 95-neliöisessä välipohjassa oli satoja. Sitä määrää ei voi käsittää. Jossain vaiheessa tuntui, että tämä talo täytyy räjäyttää, Koskinen kertoo. Hiirille oli vieläpä muonat tarjolla. Edelliset asukkaat olivat säilyttäneet komerossa linnunruokia, joten komeron yläpuolella olevasta välitilasta löytyi jopa useampi litra auringonkukansiementen jyrsittyjä kuoria. Asunnon edelliset omistajat kutsuttiin koolle viralliseen tarkastustilaisuuteen, jossa asiakirjat käytiin läpi ja hurjan näköiseen yläkertaan tutustuttiin yhdessä. Koskisen mukaan edelliset omistajat kiistivät silloinkin osuutensa asiaan ja vähättelivät. Koskinen palkkasi asianajajan, jonka kustannuksia saatiin kotivakuutuksella katettua. Vuosien hiiriyhdyskunta Taistelu entisten omistajien kanssa käytiin noin puolessa vuodessa, mutta isoin työ oli Koskisella itsellään. Kahden vuoden ajan illat venyivät toisinaan hyvin pitkiksi, kun hän kunnosti yli 95 neliön tilat huone kerrallaan valmiiksi töittensä ohella. Kaikki lattiat seinustoja myöten avattiin auki, villat poistettiin, vaihdettiin ja välipohjat desinfioitiin sekä tehtiin uusiksi. Koskisen nelihenkinen perhe sekä koira asuivat talossa remontin aikana. Syksyisin hiiret ovat ongelma monille omakotitalossa asuville, sillä ilmojen viiletessä ne pyrkivät sisään. Koskisen ongelma oli kuitenkin selvästi pitkäkestoisempi kuin vain parin syksyn murhe. Urakan aikana yläkerran varastosta löytyi hiirenloukkuja ja ilmeni, että entiset asukkaat olivat tienneet jyrsijöistä, mutta eivät olleet tiedostaneet ongelman laajuutta. Ongelma oli saattanut muhia kyseisessä talossa vuosia. Talo rakennettiin alun perin yksikerroksiseksi 70-luvulla ja yläkerta laajennettiin siihen 80-luvulla. –70-luvulla nykyisen välipohjan paikalla oli katto. Minusta näytti siltä, että villoja olisi vaihdettu jossain välissä. Hiirten muumiot viittaisivat puolestaan siihen, että hiiriä on mahdollisesti myrkytetty joskus. –Myrkytettyinä hiiret kuivuvat ja muumioituvat, eivätkä mätäänny ja kerää matoja. Joku asukas on saattanut yrittää tehdä ongelmalle jotakin, Koskinen pohtii. Myöhemmin myös tuli selvyyttä siihen, miten jyrsijät ovat löytäneet tiensä talon sisärakenteisiin. –Talossa oli tehty oviremontti joskus 10 vuotta sitten. Ovipellitykset olivat liian pienet ja huolimattomasti tehty, joten hiiriä on tullut taloon niiden takaa, Koskinen kertoo. Terveysriski asuintiloissa Prosessin aikana kunnan terveystarkastaja kävi myös paikalla. Puhelimessa ollut skeptisyys haihtui paikan päällä, kun tarkastaja näki reiät lattiassa ja hiirten möyhimät villat, Koskinen kuvailee. Hiiret olivat terveysriski, koska ne majailivat huonetiloissa. Välipohja lasketaan huonetiloiksi toisin kuin, jos hiiret asustelevat ulkoseinissä höyrynsulun ulkopuolella. Jos Koskinen ei olisi puhkaissut aukkoa portaita varten lattiaan, ongelmaa ei olisi välttämättä havaittu yhtä nopeasti - ehkä myöhemmin jonkin toisen remontin yhteydessä. Perheineen Koskinen kuitenkin aavisteli kyseisenä syksynä talossa olevan jotakin pielessä. –Kun asetuimme taloon oston jälkeen, toinen pojista alkoi saada syksyllä oireita. Hänellä on astma, ja oireet yhtäkkiä pahenivat. Koskinen ja vaimo myös haistoivat erikoisen hajun, joka mietitytti heitä. Järkytys oli kova, kun hiiret löytyivät. Koskinen ei ole törmännyt tuholaisiin aikaisemmissa kodeissaan. –Järkytyin tajutessani, miten iso savotta oli edessä. Sitä ketutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Kaikki mahdolliset tunteet käytiin vaimon kanssa läpi. Eri vaiheet pesien löytymisestä korvausvaatimuksiin asti olivat hyvin raskaita. Loppu hyvin, kaikki hyvin Loppupeleissä Koskisen tarina on kuitenkin onnellinen. Kaikki hiiret saatiin karkotettua tiehensä, pesät hävitettyä ja välipohja korjattua. Korvauksista väännettiin asianajajien johdolla ja molemmat osapuolet joutuivat joustamaan. –Remonttikustannukset olivat useita kymppitonneja, joista saimme noin puolet takaisin, Koskinen kertoo. Koskinen perheineen säästi kuitenkin huomattavia summia tekemällä itse remontin. Nyt perhe elää mukavasti samassa talossa eikä hiiriä tarvitse enää murehtia. Koskinen on saanut asettua lapsuudestaan tutuille kulmille ja iloitsee, että kaikki päättyi hyvin. –Isäni aikoineen opetti, että mitä ikinä tapahtuukaan, etsi siitä yksi positiivinen asia, niin on helpompi jatkaa elämää ja uutta huomista kohti. Ovatko tuholaiset piinanneet sinua?