Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Syöksyhanskoilla käyttöä – KaMan luottomies Topias Lilja hakee lopullista läpimurtoa Superin eliittiin

KANKAANPÄÄ Pesäpallon etenijän roolin voi tiivistää kahteen: ensin pitää päästä kentälle omilla ansioilla ja sen jälkeen kiertää neljä pesäväliä muiden lyönneillä niin, ettei kukaan ehdi polttaa pesille tai kotiin. Kun tuon toistaa tarpeeksi usein, nimi löytyy etenijätilaston kärkipäästä. No, ihan noin yksinkertaista juoksujen tuominen ei tietenkään ole, mutta nykypesäpallo on niin tarkasti roolitettu, että yleisosaajat ovat katoava luonnonvara. Kaikki eivät keskity kaikkeen. Fysiikka- ja lajitreenin osalta on jo vuosia puhuttu eriytetystä ominaisuusharjoittelusta. – Harjoittelu on muuttunut vuosien myötä paljon. Nyt treenataan pelipaikan ja roolin mukaisesti. Lyöjäjokerit eivät ihan hirveästi pitäneet räpylää kädessään talven treeneissä. He keskittyivät siihen, että lyönti oli kunnossa, Kankaanpään Mailan kolmoskoppari ja ykköskärjen avainlenkki Topias Lilja kertoo. Myös kalenteri vaikuttaa harjoitteluun. – Kesällä pelitahti on niin tiivis, että rautojen kanssa ei rymistellä ihan samaan malliin kuin treenikaudella. Huoltava ja ylläpitävää teen enemmän, jotta voimatasot ja terävyys säilyvät Numeroa kaksi hihassaan kantavan Liljan tehtävänä ei ole takoa miehiä kotipesään, vaan rakentaa tilanteita ja olla se pikamenijä, jonka sulavan etenemisen ansiosta juoksuja tuuletetaan. Lilja on paitsi Kankaanpään Mailan ykkösetenijä, myös kärkeä koko Superpesiksessä. Eteneminen ei ole pelkästään nopeuslaji. Jotta etenijä ehtii kotipesään, se vaatii onnistuneiden kentällemeno- ja vaihtolyöntien sekä kotiutusten lisäksi nälkäistä asennetta. Ja tietysti myös sitä, ettei säästele hanskoja tai pelkää pelipaidan palavan puhki pesille syöksyessä. Tänä kesänä Liljan tahti on ollut vielä edellisvuosiakin vakuuttavampi. Vaikka runkosarja on vasta puolivälissä, kasassa oli jo ennen tätä viikkoa 21 tuotua. Lilja onkin tatuoinut nimensä nopeajalkaisten etenijöiden kärkikymmenikköön ja noussut kilvoittelemaan paikasta koko Superpesiksen etenijätilaston "mitalisijoista". Liljan oma kimmoke ei ole se, että nimi näkyy teksti-tv:llä mahdollisimman korkealla. – En itse seuraa tilastoja erityisen tarkasti, mutta kun on avainroolissa, se auttaa myös joukkuetta, jos omat tilastot ovat hyviä, Lilja sanoo. Fiksuna urheilija tunnettu Lilja on hoitanut myös siviilipuolen asiansa mallikelpoisesti. Opiskelut Tampereen yliopiston Tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnassa ovat niin pitkällä, että KaMan kasvatti valmistuu materiaalitekniikan diplomi-insinööriksi jo lähiaikoina. Vaativien opiskelujen ja määrätietoista omistautumista vaativan pesäpalloilun yhdistäminen on onnistunut Liljalta hyvin. – Opintoja on jäljellä puolitoista tai pari vuotta, teekkari laskee. Vapaa-ajanongelmia ei ehdi kertyä, sillä Lilja tekee alansa kesätöitä kotikaupungissaan. – Työ Promecolla ei ole fyysisesti raskasta, vaan konttorityötä. Ilman koronaa olisin nyt keskittynyt kesän pesäpalloon, mutta olen toki ollut ennenkin kesällä töissä. Työpaikka on ollut joustava, ja olen päässyt pelaamaan ja treenaamaan hyvin, projenktinhallinnan parissa operoiva Lilja kiittelee. Lilja ei ole KaMan ainoa pelaaja, joka hikoilee hiekkatekonurmella akateemiselta pohjalta. Esimerkiksi etenijäjokeri Mikko Pauna on valmistunut lääkäriksi ja työskentelee Kankaanpään terveyskeskuksessa, Kari Kellokoski puolestaan varainhoitajana OP Privatessa. Myös Topiaksen kaksoisveli Elias kantoi nuorempana KaMan värejä, pelasi kauden Superpesiksessä ja edusti myös Ulvilan Pesä-Veikkoja ennen kuin keskittyi opiskeluun. – Hän opiskelee Vaasan yliopistossa, on ollut kesän töissä Espoossa, eikä harrasta enää pesistä millään tasolla, mutta on aika innostunut golfista, Topias kertoo ja painottaa sanaa "aika". Lilja oli joukkueensa paras etenijä jo 18-vuotiaana kesällä 2014 spurtattuaan kotipesään 26 kertaa. Se oli kova näyte juuri ajokortin saaneelta nuorukaiselta, mutta sen jälkeen KaMan tilastokärkinä on nähty muita miehiä. Mailan joukkueen – ja yhtä lailla Liljan – noususuuntainen kehityskäyrä käy ilmi viime kesän lukemista. Lilja ehti kotipesään 35 kertaa, mutta oli vasta oman joukkueensa kolmanneksi paras etenijä 51 juoksua tuoneen Arttu Ruuskan ja jokerietenijä käytetyn Paunan (37) jälkeen. Nyt asetelma on kääntynyt Liljan eduksi. – On ollut hienoa saada vastuuta ja päästä kehittymään. Koko ajan on tarkoitus mennä eteenpäin ja tulla ihan sarjan kärkipelaajaksi. Sen seuraavan askeleen ottaminen on nyt käsillä tai edessä, Lilja miettii. Tavoitteisiin pääseminen ei jää kiinni fysiikasta. Sisäpiirilähteiden mukaan Liljaa voi sanoa Mailan kovimmaksi urheilijaksi. Koppari näyttää mietteliäältä arvion kuullessaan, muttei ryhdy vastaväitteisiin. – Fysiikan treenaaminen aloitettiin täällä suht nuorena, ja valmennus on ollut osaavaa. Pidän yhtenä vahvuutenani sitä, että räjähtävyyttä löytyy ja voimaakin on kokoisekseni kaveriksi ihan hyvin, 178-senttinen ja 80-kiloinen Lilja arvioi. Eri roolien repivyyttä on hankala verrata, mutta sen voi todeta, että etenijä-kopparin kroppa joutuu kokonaisvaltaisesti koetukselle. – Pitää olla kaikin tavoin fyysisesti hyvässä kunnossa, jotta paikat eivät mene rikki. Ehjänä pysyminen on yksi hyvä tavoite tälle kesälle, Lilja sanoo. Myös kalenteri vaikuttaa harjoitteluun. Ulkokentällä Liljan pelipaikka on aina löytynyt kopparin tontilta. – Jo leiri-ikäisenä pelasin takakentällä ja useimmiten juuri 3-kopparina, ehkä siksi , että sen puolen paikka on vähän hakevampi ja vaatii nopeutta ja liikkuvuutta. Vieruskaverina on vuoden verran ollut Valtteri Hämäläinen , joka siirtyi KaMaan kesken viime kesän jäätyään vaille vastuuta nykyisen paikallisvastustajan Manse PP:n riveissä. – Olen tykännyt pelata Valtterin kanssa. Yhteinen sävel on löytynyt ja pystymme hyvin sopimaan ja puhumaan asioista, Lilja sanoo. Ulkopeliä ei virallisesti tilastoida yksilötasolla ollenkaan, siksi räpylä kädessä saatuja onnistumisia on arvioitava muilla mittareilla. Kopparin erheet näkyvät usein tulostaululla, sillä varmistajina ei yleensä ole kuin pallopoikia, eikä heidän panostaan voi oikein laskea. – Kopparin tontilla räpylävirheet näkyvät ulospäin ja usein tulostaululle vähän eri lailla kuin linjassa. Sille ei voi mitään, mutta oleellista on se, miten muuten pelataan ja ettei tule sijoittumisvirheitä tai sellaisia. Yläkierteiset kumuralyönnit tulevat takakentälle asti niin lujaa vauhtia, ettei kopparille jää isosti aikaa puntaroida, lähteäkö lyöntiä vastaan vai antaako pallon pudota suosiolla väliin. Ratkaisut on tehtävä nopeasti – ja niiden on mieluusti oltava myös oikeita. – Kopparin tontti on sellainen pelipaikka, että pelaaminen pitää oppia vähän kantapään kautta. Ei sitä oikein opi muuta kuin pelaamalla. Tänä kesänä oppia on tarjolla tiiviissä tahdissa. Keskiviikon Manse-kamppailun jälkeen KaMan kausi jatkuu perjantaina mestari-Joensuun vieraana. Heti perään matka jatkuu lauantaiksi Kiteelle. Pidän yhtenä vahvuutenani sitä, että räjähtävyyttä löytyy ja voimaakin on kokoisekseni kaveriksi ihan hyvin, Kankaanpään joukkueessa on kuusi Liljaa vanhempaa pelaajaa, mutta ottelumäärissä edellä on vain kokenut kapteeni Jouni Itävalo , 38. Liljan mittarissa vuosia on vasta 25, mutta hän sai viime viikolla täyteen 200 runkosarjaottelua. Hän pääsi aistimaan Superpesiksen tunnelmaa jo mopoikäisenä. KaMan kasvatti oli 15-vuotias pelatessaan ensimmäisen miesten pääsarjapelinsä. Miten jo niin nuorena? – Joukkueessa oli jotakin loukkaantumissumaa, ja pelinjohtajana ollut Niskasen Tomppa soitteli ja sanoi, että nyt olis paikka lähteä Pattijoelle kokeilemaan. Miten meni? – Yhden kerran pääsin lyömään, onnistuin ja sain yhden kärkilyönnin. Tilastoissa oli sitten koko kauden 1/1 ja 100 prosenttia, kun Puputin Henrillä oli kärkilyöntejä jotain 220 ja prosentti 90. Siellä sitten keikuin tilastokärkenä, siitä tuli vähän sellainen vitsi, Lilja naureskelee. Enää tilastokärjessä keikkumiselle ei naura kukaan. Katso Seudun Harhaheittäjien ennakko kovan otteluviikon aloittavasta Manse-kamppailusta. Otteluraportin pääset lukemaan jo keskiviikkona illalla Kankaanpään Seudun verkosta.