Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Pikku-ukot kohtaavat historian taistelukentillä – miniatyyripeleissä kilpaillaankin, mutta Samu Sompille hyvä tarina on tärkeämpää kuin voitto

– Pääsee leikkimään nojatuolikenraalia. Siinä kolmella sanalla kiteytettynä se, mikä Samu Somppia viehättää miniatyyripeleissä, figupeleissä, pöytäpeleissä tai miksi niitä sitten haluaakin nimittää. – Pelaajien kesken me kutsumme näitä pikku-ukoiksi, Somppi hymyilee. Miniatyyripelit ovat yhdistelmä strategista taitoa ja onnea. Oikeilla valinnoilla pelaaja saa todennäköisyydet puolelleen, mutta armoton noppa voi pilata hyvän taktiikan. Periaate on yksinkertaistettuna se, että kahden pelaajan armeijat taistelevat pelialustalla tiettyjen sääntöjen mukaan. Pelien valtava repertuaari ulottuu fantasiamaailmoista tieteisfiktioon ja antiikin Rooman areenoilta toisen maailmansodan kamppailuihin. Sompin innostus lähti 10-vuotiaana fantasiasta ja sci-fistä, mutta jalostui iän myötä historiallisille taistelukentille. Somppia kiinnostaa loputtomasti perehtyä historian eri vaiheisiin ja armeijoiden taktiikoihin. Hän soveltaa usein historiallisesti oikeaoppisia manööverejä. – Voittaminen ei ole niin tärkeää kuin hyvä, historiaan pohjautuva tarina. Pieleen menneet suunnitelmat ovat jopa kiehtovampia kuin onnistuneet hyökkäykset. Näin kävi viimeksi silloin, kun Somppi pelasi Rooman armeijalla Karthagoa vastaan. Legendaarinen sotapäällikkö Scipio Africanus jäätyi ratkaisevalla hetkellä, huonon noppaonnen seurauksena. Samu Somppi on löytänyt eri puolilta Suomea hengenheimolaisiaan, joita vastaan pelaa. Kankaanpäässä päävastustaja on historian ja sen taistelujen asiantuntija Juha Heinänen . Joensuussa vietetyn opiskeluajan ystäväpiiri kokoontuu pelaamaan muutaman kerran vuodessa. Kilpapelaajana Somppi ei itseään pidä, mutta saavuttipa hän Varsovan vuosittaisessa kilpailussa juuri peräti kuudennen sijan. – Sinne kokoontuu harrastajia eri puolilta Eurooppaa pelaamaan peliä, joka sijoittuu Puolan sotiin 1600-luvulla. Halusin pelata ruotsalaista armeijaa – historiallisia Van Hornin Suomen puolustajia, Somppi kertoo. – Kävin aggressiivisesti kimppuun joka pelissä, enkä säästellyt yhtään miehiäni. Tämä sai vastustajat ihmettelemään, kun olinkin välittömästi lähikontaktissa sekoittamassa heidän suunnitelmiaan. Voitin viidestä pelistä neljä, ja hävisin vain yhden. Pelien koko vaihtelee yksittäisten sotilaiden mittelöistä massiivisten armeijoiden kohtaamisiin. Isommat pelit saattavat kestää kymmeniä tunteja, mutta pelihahmojen maalaaminen on enemmän aikaa vievä osa Sompin harrastuksesta. Kun Somppi asettaa rinnakkain maalaamattoman ja pikkutarkasti maalatun figuurin, tulee selväksi, että maalaaminen on tärkeä osa pelin tunnelmaa. – Vanhemmiten me olemme alkaneet noudattaa pelaajien kesken herrasmiessääntöä, että maalaamattomilla hahmoilla ei pelata. Jotkut pelaajat ostavat valmiiksi maalattuja hahmoja, mutta tämä ei sovi Sompin pirtaan. Hän pelaa vain ja ainoastaan itse maalaamillaan miniatyyreillä. Niitä onkin 30 vuotta kestäneen harrastuksen aikana kertynyt varovaisestikin arvioiden satoja, satoja ja taas satoja. Figuurien värimaailman Somppi pyrkii saamaan historiaa vastaavaksi ainakin suunnilleen. – Minulla on jatkuvasti useampi maalausprojekti käynnissä. Aina kun on peli tiedossa, tulee motivaatio maalata keskeneräinen sotajoukko valmiiksi. "Pieleen menneet suunnitelmat ovat jopa kiehtovampia kuin onnistuneet hyökkäykset.