Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Uupunut työntekijä voi kohdata yllätyksen työterveydessä, eikä välttämättä saakaan palkallista sairauslomaa – Osalle keksitään diagnoosi vaikka väkisin, ja sillä voi olla odottamattomia seurauksia

Henkisesti kuormittava työ ajaa vuosittain tuhannet suomalaiset työuupumukseen. Työssä ponnistellaan vuosi toisensa jälkeen yli omien voimavarojen, eikä moni huomaa pitkään jatkunutta ylirasitusta ajoissa. Työterveyslääkärin tai -psykologin vastaanotolla loppuun kulunutta työntekijää voi kohdata yllätys. Työuupumus ei olekaan pätevä syy jäädä palkalliselle sairauslomalle. Syy selviää kansainvälisestä tautiluokituksesta (ICD-10). Maailman terveysjärjestön ylläpitämää tautiluokitusta käytetään Suomessakin diagnoosien perusteena. Tautiluokituksen mukaan työuupumus on sivudiagnoosi, terveydentilaan liittyvä lisätieto. Diagnoosiin se kirjataan koodilla Z73.0. Jos lääkäri kirjoittaa tietoihin vain tämän koodin, potilas ei ole virallisesti sairas. Asiantuntijoiden mukaan vallitseva tulkinta työuupumuksesta on ongelmallinen. Palkallisen sairausloman tai Kelan sairauspäivärahan saamiseksi työuupuneella täytyy olla jokin varsinainen psyykkinen tai ruumiillinen sairaus tai vamma. – Joskus tämä johtaa niin sanottuun pakkodiagnosointiin, eli joudutaan etsimään joku diagnoosi työuupumuksen lisäksi. Usein diagnoosiksi tulee masennus. Tilanne ei ole hyvä, sanoo Terveystalon johtava työterveyspsykologi Antti Aro . Työuupumusta ei tilastoida Suomessa sairausloman syynä, joten on vaikea sanoa, kuinka paljon virheellistä diagnosointia tapahtuu. Aro puhuukin määrien sijaan riskistä tulla pakkodiagnosoiduksi. Tämä koskee henkilöitä, joita vaivaa ainoastaan työuupumus. Työeläkeyhtiö Varman ylilääkäri Jan Schugk niin ikään pitää tilannetta hankalana. – Mielestäni on absoluuttisen väärin, jos kyse on työuupumuksesta tai yleisestä uupumuksesta ja käytetään vaikkapa masennusdiagnoosia ilman, että masennuksen kriteerit täyttyvät, jotta henkilö saisi palkkaa tai sairauspäivärahaa poissaolon ajalta. Se on ongelmallinen tilanne, joka pitäisi tavalla tai toisella korjata. Puhdas työuupumus harvinaista Työuupumus kehittyy yleensä pitkän ajan kuluessa. Uupumus syntyy ristiriidasta työn vaatimusten ja työntekijän voimavarojen välillä. Yksityisasiat ja esimerkiksi perfektionistinen luonne voivat vaikuttaa työuupumukseen. Aron mukaan tutkimukset osoittavat kuitenkin selvästi, että työuupumus on nimenomaan työperäinen ongelma, jota synnyttää krooninen stressi turhauttavassa työtilanteessa. Schugk huomauttaa, että niin sanottu puhdas työuupumus on melko harvinaista. Tällä hän tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä olisi vain työuupumusta eikä muita terveydentilaan vaikuttavia tekijöitä, sairauksia tai muita kuormittavia asioita. – Paljon useammin on kyse tilanteesta, jossa ihmisellä on muitakin kuormitustekijöitä yksityiselämän puolelta. Niissä tilanteissa on aika helppoa syyttää työtä, ja se tyypillisesti korostuu. Työuupumusta pitkään tutkinut Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Jari Hakanen toivoo, että työuupumusta ei kuitenkaan pelkistettäisi yksityiselämän syyksi. – Yleisessä keskustelussa palataan usein siihen, että ei ole mitään työuupumusta, vaan ihmiset uupuvat kotielämän ja muiden asioiden takia. Työperäisessä uupumuksessa juurisyyt ovat työssä. Hakasen mukaan yksityiselämän kriisit voivat herkästi laukaista pitkään muhineen työuupumuksen, minkä vuoksi uupunut saattaa itsekin nimetä kotiasiat uupumuksen syyksi. Tyypillisesti työuupuneet myös hakevat apua vasta, kun tilanne on kehittynyt vakavaksi. Tällöin kotiasiatkin näyttävät olevan sekaisin. Järjestelmän ongelma Kun uupunut työntekijä tulee lääkärin vastaanotolle, Jan Schugkin mukaan olisi tärkeää pystyä kartoittamaan koko elämäntilanne ja terveydentila. Silloin päästäisiin käsiksi uupumuksen syihin. Aina pitkittyneessä väsymyksessä ei ole kyse liiasta kuormituksesta, vaan taustalla voi olla vaikkapa kilpirauhasen vajaatoiminta tai uniapnea. Myös monet lääkitykset voivat aiheuttaa uupumusta. Toisaalta pitkittynyt, hoitamaton uupumus johtaa herkästi muun muassa masennukseen. Tällöin masennus täytyy hoitaa asianmukaisesti, mutta myös työolosuhteita pitää tutkia. Pahimmassa tapauksessa työuupumus jää kokonaan tunnistamatta. Perusteellinen selvitys voi käytännössä olla vaikeaa, jos lääkärin vastaanottoajat kestävät 15–20 minuuttia ja hoitava lääkäri vaihtuu. Schugkin mukaan usein pelkästään alkuun pääsemiseksi pitäisi käyttää vähintään kaksinkertainen aika. Kokonaistilanteen kartoitus saattaa vaatia tuntien työtä. – Aikataulupaineessa lääkäri käyttää niitä ratkaisuja, jotka ovat helpoiten ja nopeiten saatavilla, eli sairauspoissaoloa ja lääkitystä, Schugk sanoo. Diagnoosien muuntelu on etenkin järjestelmän tason ongelma. Schugkin mukaan tilannetta parantaisi huomattavasti se, että potilaan lääkäri pysyisi samana. Kevyin perustein annetulla diagnoosilla voi olla seurauksia, joita ei ole osattu odottaa. Esimerkiksi masennusdiagnoosi ja sen perusteella myönnetty pitkä sairausloma saattaa lamauttaa ihmisen ja hidastaa uupumuksesta toipumista. Puhtaassa työuupumuksessakin lyhyt sairausloma voi Schugkin mukaan tulla tarpeeseen. Töihin olisi kuitenkin hyvä palata pian ainakin osa-aikaisesti, jotta työhön liittyviä ongelmia päästään työstämään. Tuoretta tietoa työuupumuksesta Työuupumusta on tutkittu ja hoidettu Suomessa jo parinkymmenen vuoden ajan. Maailman mittapuulla poikkeuksellinen työterveysjärjestelmämme on ollut tärkeässä roolissa ongelmien ratkaisemisessa. Terveystalon Antti Aro vakuuttaa, että diagnostiikan ongelmista huolimatta työuupumuksesta kärsivät saavat Suomessa apua ja suurin osa toipuu hyvin. Tutkimusprofessori Jari Hakanen ei ole aivan yhtä optimistinen. Työuupumuksen riittävän varhaisessa tunnistamisessa, ymmärtämisessä ja ennaltaehkäisemisessä olisi hänen mielestään vielä parannettavaa. Hakanen johtaa TTL:n tutkimushanketta, joka pyrkii tuottamaan ajantasaista tietoa työuupumuksen laadusta ja määrästä Suomessa sekä rakentamaan konkreettisia keinoja työuupumuksen tunnistamiseen työpaikoilla. Hakasen mukaan työuupumukseen liittyy kärjistäen kaksi isoa ongelmaa. Ensinnäkin ihmiset sinnittelevät ja venyvät liian pitkään töissä ilman, että itse, pomo tai työkaverit tunnistavat varoitusmerkkejä. Toisaalta työpaikoilla ei aina osata toimia ajoissa. Työuupumuksen yleisyyskin on hieman epäselvää. Tuorein tieto on lähes kymmenen vuoden takaa vuodelta 2011. Sen mukaan noin neljäsosa suomalaisista olisi lievästi tai vakavasti työuupuneita. Mutta mitä lievä tai vakava työuupumus tarkoittaa? Sekään ei ole Hakasen mukaan aivan selvää, ainakaan työpaikkojen arjessa. Suomessa lievällä työuupumuksella on perinteisesti tarkoitettu oireilua kuukausittain ja vakavalla oireilua viikoittain tai useammin. Perinteisesti oireiksi katsotaan kokonaisvaltainen ja yleistynyt eli uupumusasteinen väsymys, kyynistyminen työtä kohtaan ja ammatillisen itsetunnon heikentyminen. TTL:n tutkimushankkeessa työuupumus määritellään hieman uudella tavalla ja aiempaa tarkemmin. Uudessa määritelmässä korostuvat uupumusasteisen väsymyksen ja kyynistymisen lisäksi tiedollisen toiminnan ja tunnehallinnan heikentyminen. Näillä tarkoitetaan rasituksesta johtuvia muisti- ja keskittymisongelmia sekä voimakasta tunnetilojen vaihtelua, kuten itkuun purskahtamista kesken työpäivän. Hakasen mukaan kaikkein vähiten tietoa on tällä hetkellä vakavasti työuupuneista, jotka eivät pysty tekemään töitä. Kyselytutkimuksiin vastaavat tyypillisesti ihmiset, jotka ovat uupuneita, mutta sinnittelevät vielä töissä. Raskas työ, kevyet huvit Työelämä näyttäytyy monilla aloilla hektisenä. On jatkuva kiire, liikaa vaatimuksia ja liian vähän aikaa saada työtehtävät tehdyksi. Erityisen kuormittavia aloja ovat Jan Schugkin mukaan esimerkiksi hoitoala ja sosiaaliala. Työntekijät joutuvat kohtaamaan ihmisten jatkuvaa tyytymättömyyttä ja elämän kurjuutta kiireen keskellä. Toisaalta myös paljon ongelmanratkaisua sisältävä tietotyö voi olla henkisesti hyvin kuormittavaa. Mitä silloin voidaan tehdä, jos työ vain on luonteeltaan uuvuttavaa? – Vanha sääntö on, että raskas työ vaatii kevyet huvit. Silloin pitää huolehtia omasta palautumisesta erityisen huolellisesti, Antti Aro sanoo. Aro muistuttaa, että minkään työn ei silti lähtökohtaisesti tarvitse olla kuormittavaa. Pienelläkin työolojen järjestelyllä voi saada suuria muutoksia aikaan. Jari Hakasen mukaan nykyistä selkeämpi kuva työuupumuksesta auttaisi kehittämään työelämää inhimillisemmäksi. Hakasen mukaan ei ole niinkään oleellista, määritelläänkö työuupumus sairaudeksi vai ei. Tärkeämpää on se, että oireet tunnistetaan ajoissa ja uupumuksen syihin osataan puuttua. Työuupumus ei ole vain henkilökohtainen murhe, vaan se rapauttaa koko työyhteisöä ja yhteiskuntaa. – Työn tuottavuus tänä päivänä on koko ajan enemmän kiinni inhimillisestä työpanoksesta, ihmisten sosiaalisista taidoista, luovuudesta, kyvyistä oppia ja mukautua muutoksiin. Sitä työpaikoilla pitää vaalia ja tukea, Hakanen sanoo. Hakasella on yksinkertainen ohje, jonka avulla kaikilla työpaikoilla päästään alkuun. – Kysykää säännöllisesti toisiltanne, mitä kuuluu? Se ei vaadi paljon aikaa.