Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Toimittajalta: Oltiin sitä ennenkin karilla

Alkuviikosta risteilijäalus Viking Amorella otti tiukassa kapeikossa pohjakosketuksen ja paatti alkoi vuotaa keskeyttäen alle 300 matkustajan laivareissun. Uutiskuvia katsoessa, ison laivan köllöttäessä saaren kupeessa, palasi elävästi mieleeni vuosi 1988 ja silloisen Vikingin aluksen karille ajo lähes 60 toimittajan ollessa Pyhäinpäivän seminaarimatkalla. Tuolloinen Viking Sally, sittemmin Silja Stars, Wasa King ja viimeksi Estonia, ajoi karille 6. marraskuuta 1988 Tukholman saaristossa pelastaessaan merihätään joutunutta veneilijää. Alus sai potkurivian, mutta henkilövahinkoja ei tullut. Olimme juuri saaneet illallisen pöytiin, kun laiva alkoi nykiä edestakaisin ja täristä oudosti. Vähän se herätti ihmetystä, mutta hyvällä tuulella ollut risteilyväki jatkoi ruoan syömistä kiireettä. Pian kuului kapteenin ääni huonolla suomella kaiuttimista: "Täällä kapteeni, ei hätää, sukeltajat vedessä, ei olla vuotoja." Äkkiä siinä tilanne muuttui. Tosin risteilyväki pysyi varsin rauhallisena, koska kuulutukset kertoivat tasaisin väliajoin tuoreen tilanteen. Itse kävelin kannelle katsomaan marraskuiseen pimeyteen, mistä oli kysymys. Siinähän me olimme jumissa. Iso laiva oli lipunut tuulen voimasta valkoisena hohtavan luodon päälle ja jäänyt kiinni. Laivaa yritettiin irrottaa kääntämällä potkureita välillä toisin päin, mutta lopulta rynkytys rikkoi potkurit. Muutaman tunnin kuluttua selvisi, että lähin hinaaja oli Vaasassa saakka ja laivamme odottelisi sitä kiltisti aamuun saakka. Sitten vasta pääsisimme Tukholman satamaan. Mitään paniikkia ei laivalla päässyt syntymään, sillä ruokaa oli tarjolla ilmaiseksi ja tiedotukset kertoivat koko ajan tilanteen kehittymisen. Baarit tosin menivät kiinni, mutta väellä tuntui hyteissä riittäneen ilolientäkin. Kiire loppui siihen ja juhlat jatkuivat. Jälkikäteen kyllä mietin, miten juhlivat matkustajat olisi saatu pelastusveneisiin siinä pimeydessä ja tuulessa. Toimittajakaarti oli yhteydessä toimituksiinsa ahkerasti, olimmehan ihan tapahtuman keskiössä. Tosin olimme laivan tarjoamien muutamien puhelinyhteyksien varassa. Niitä käyttivät myös muut matkustajat ilmoittaakseen, että olivat kunnossa. Ei ollut älypuhelimia eikä somea, jota olisi voinut päivittää olan takaa. Aikanaan pääsimme Tukholman satamaan. Sieltä kaikki kiireisimmät kiidätettiin lentokentälle ja palasimme lentäen Suomeen. "Iso laiva oli lipunut valkoisena hohtavan luodon päälle ja jäänyt kiinni.