Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kun Jursinov lasten leiriä veti – eli lyhyt tarina siitä, kuinka urheilun on tarkoitus opettaa paitsi varusteiden-, myös vastuunkantoa

Bongasin Aamulehdestä jutun, joka kertoi nuorten liikuntaleiristä. Kuvassa ja kuvatekstissä jokin jäi vaivaamaan. Ei varsinaisia vikoja, ei kirjoitusvirheitä. Ei huomiota herättäviä lävistyksiä tai naamatatuointeja alaikäisillä. Värit, asetelma ja horisontti kohdallaan, mutta silti asetelmassa jokin tökkäsi silmään kuin kuusenoksa viikkorasteilla. Mikä? Piti hetki pohtia, mutta ei kauan. Kuvassa kolme yläkouluikäistä teiniä seistä tönötti perinteisen leirintämökin pihalla. Otoksen toiminnallisuudesta vastasi etualalla astellut muita varttuneempi hahmo, joka oli selvästi yhden pojan isä. Nappasin pöydällä lojuneesta lehdestä kuvan, jonka lähetin kokeeksi parille–kolmelle kaverille saatesanoilla "Tämä on testi: mihin huomiosi kiinnittyy?" Ei oikein mihinkään, vastasi yksi. Toinen tekstasi samaa, kolmas kaveri käänsi kulman ja moitti minua. "Kuva on vinossa" . Ehdin lorauttaa kahvimukiin maitoa, kun whatsapp kilahti oikean vastauksen merkiksi: "Isä kantaa pojan kamppeet." Päätin jatkaa testiä ja jaoin kuvan kysymyksen kera vielä viidennelle kaverille. Lopputulos oli selvä. Viidestä kuvan saaneesta kolme piti kysymystä – ja epäilemättä myös minua – outona. Kaksi tajusi pointin salamannopeasti. Kuinka ollakaan, molemmat olivat juniorivalmentajia. Kolme muuta eivät hoksanneet edes perustelujen jälkeen, miksei isä tai äiti muka saisi tai voisi roudata lapsensa tavaroita. Miksi oman kassin kanssa äheltäminen on muka niin tärkeää? Miksi näen punaista, jos juniori pudottaa pelikassin vanhempansa varpaille ja tiuskaisee, että ”kanna sä toi!” ? Kenties tämä tarina auttaa sen ymmärtämisessä, että urheilun on tarkoitus opettaa paitsi varusteiden-, myös vastuunkantoa. Se on elämää varten isompi oppi kuin sisäsyrjäsyöttö, yläkierteinen rystylyönti, kakkosrajanäpy tai takaperin luistelu. Venäläinen valmentajavelho Vladimir Jursinov lupautui joskus avuksi lasten jääkiekkoleirille. Hän ei ollut edes käynyt leirillä neljänä ensimmäisenä päivänä, mutta päätöspäivän leiripelissä tehtävänä oli peluuttaa toista joukkuetta. Konkarilla on ainoastaan yksi ehto, hän halusi koota joukkueensa ennen leirin vastuuvalmentajaa. "Jursin" joukkue voitti 10–0. Vastustajan valmentaja ihmetteli syystäkin tylyä tulosta ja kysyi, miten ihmeessä Jursinov osasi valita joukkueeseensa niin hyvät pelaajat, vaikkei ollut nähnyt ketään pojista tositoimissa. "Valitsin ne pojat, jotka kantoivat hallille tullessaan itse kassinsa." "Vastuunkanto on varusteiden kantoa isompi oppi."