Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Päätoimittajalta: "Sen oli menny hermot"

Ovikello soi, mutta en pääse avaamaan. Etäyhteydellä pidettävästä toimituksen Teams-aamupalaverista ei niin vain liueta. Kun palaveri on ohi, käyn kysymässä perheen etävälituntia viettävältä tokaluokkalaiselta, kuka ovella oli. Kesken koulupäivää sen uskaltaa tehdä vain välkällä ilman, että lötköverkkarini ja kampaamaton kuontaloni pölähtävät kannettavan tietokoneen kameran välityksellä koko luokan nähtäväksi. Niin, kukas sitä ovikelloa soitti? Saan vastaukseksi tutun nimen. Naapurin 8-vuotias tokaluokkalainen, joka tosin käy eri koulua kuin oman perheen kuopus. Seuraa lyhyt sananvaihto: "Eikö se käy etäkoulua?" "Käy se, mut sen oli menny hermot sen iskään." Ja se oli vasta ensimmäisen etäkouluaamun ensimmäinen tunti. Maaliskuinen aamu on jäänyt elävästi mieleen sen vuoksi, ettei tarvinnut olla ennustaja tajutakseen tulevaisuuden. Mitäköhän tästä vielä tulee? Nyt tulevaisuutta on eletty jo kuukausi. Enää ei tarvitse kysyä. Nyt sen jo tietää. Vaikka viikonpäivät ovat alkaneet korona-aikana muistuttaa entistä enemmän toisiaan, arki tarvitsee rytminsä. Kalenterin avulla arkeen syntyy jonkinmoinen järjestys. Koululaisen kalenteri on lukujärjestys. Paikallislehden toimittajalle kalenteri on painoaikataulu, urheilijalle treeniohjelma, kunnallispoliitikolle kokouskalenteri, varusmiehelle viikko-ohjelma, vuorotyöläiselle työvuorolista ja sohvaperunalle tv-ohjelma. Mutta miten käy niiden, joiden elämästä kiinnekohdat puuttuvat? Ei niin kovin kaksisesti. Kun eläkeläisen kalenterista katoavat toripäivät tai pesismatsit, työttömän arjesta harrastukset, koululaisen elämästä aikataulut ja meidän kaikkien elämästä ihmiskontaktit, ei ole ihme, jos alkaa ahdistaa. Televisiostakaan ei piristystä löydy. Kaikkina päivinä ruudusta tulee samoja remonttiohjelmia, tosi-tv:tä, vanhoja sarjoja tai hallituksen tiedotustilaisuus (och samma på svenska). Kun mökillekään ei ole menemistä, Huvila ja huussi alkaa jo kolmannella katsomisella toistaa itseään. Uhkaa mennä hermo. Siksi tarvitsemme vaihtelua, rytmiä, jonka ansiosta arki maanantaista perjantaihin ei ole yhtä mössöä ja viikonloput samaa sössöä.