Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

”Minusta metsä on maailman turvallisin paikka” – Niina Korjonen ja Tirri-koira viettävät metsässä ainakin kuukauden vuodessa

Kettuterrieri Tirri seurailee malttamattomana, kun Niina Korjonen kiinnittää riippumattoa kahden Kettukallion laella kituliaasti kasvavan männyn väliin. Tirri on Korjosen kokenut retkikaveri, ja se tietää mitä riippumaton virittäminen tarkoittaa. Pian se pääsee ryömimään luolakoiran vaistollaan emäntänsä kanssa samaan makuupussiin. – Minun piti ostaa vähän isompi makuupussi, että mahdumme sinne molemmat. Tirri pitää kyllä koko yön hereillä, ellei se pääse sisälle makuupussiin. Perheessä on myös kaksi paimenkoiraa ja eläkepäiviään viettävä amstaffi, mutta retkille mukaan lähtee yleensä Tirri. – Tirri on hyvä retkikoira, koska se on ketterä pikkukoira ja pysyy aika hyvin lähellä. Riippumattoon oppii aika hyvin koira kuin koira, mutta ei sinne ehkä kovin isoa koiraa viitsi ottaa. Tarpin , eli riippumaton päälle tulevan sadesuojan laittaminen paikalleen saa vauhtia, kun taivaalta alkaa tiputella vettä. – Tarpin on hyvä olla ainakin kolme kertaa kolme metriä. Muuten tulee vettä päälle. Pilvinen sää sopii Korjosen mielestä retkeilyyn paahtavaa auringonpaistetta paremmin, mutta ilman sadettakin pärjättäisiin. Kaikkein mieluiten hän retkeilee syksyisin. – Silloin luonto on värikästä ja ilma hapekasta. Korjonen laskee viettävänsä metsässä vähintään kuukauden vuodesta. Vähän pidempiä, useamman yön mittaisia retkiä hän tekee yleensä pari vuodessa. Yhden yön retkillä käy, kun vapaapäivä sattuu sopivasti kohdalle. – Huomaan usein keväällä ja syksyllä, että nyt olisi hyvä mennä yksinään, tai miksei kaverinkin kanssa, vähän metsään rauhoittumaan. Se on sellainen pään tyhjennys. Retkellä ei keskity mihinkään muuhun, kuin siihen, että on kuivat vaatteet ja nukkumapaikka, ja että nuotio palaa. Siinä ei työasioita tule mietittyä. Talvisin Korjonen tekee toisinaan yhden tai kahden yön mittaisia retkiä. – Kaveri on biologi ja innostunut pöllöistä. Käymme tekemässä usein sellaisen maaliskuun pöllöretken. Talviretkillään hän ei kuitenkaan majoitu riippumatossa, vaan esimerkiksi laavuilla. Talvisin riippumatossa tarvittaisiin kunnollinen alusviltti, jollaista hän ei ole ainakaan vielä hankkinut. Lapsesta saakka retkeillyt Korjonen tutustui riippumattoihin pari vuotta sitten kotipihassaan, kun hellekesän kuumuus teki sisällä nukkumisesta mahdotonta. – Olimme ostaneet juuri vanhan maatalon, missä ei ole minkäänlaista ilmanvaihtoa. Isäni oli innostunut riippumatoista ja lainasi minulle yhden. Retkeilimme lapsuudessani perheenä tosi paljon, ja riippumatot olivat hänelle sellainen uusi villitys. Kun Korjonen oli nukkunut yhden kesän riippumatossa, hän päätti vaihtaa retkillään teltan riippumattoon. – Riippumatossa nukkuminen on ainakin itselleni, koska minulla on pitkä selkä, paljon ergonomisempaa kuin nukkuminen teltassa. Ja onhan se tosi kätevää, koska riippumaton saa pystyyn millaiseen maastoon tahansa, kunhan siellä kasvaa pari puuta. Aivan kaikkialta puita ei kuitenkaan löydy. Pohjoisen vaelluksilla Korjonen turvautuu yleensä autiotupiin tai telttaan, sillä tuntureista ei riippumattoa kestäviä puita tahdo löytyä. Painoa riippumattovermeille tulee Korjosen mukaan noin puolet siitä, mitä telttamajoitus vaatisi. Montaa sekuntia Korjonen ei ehdi riippumatossa olla, kun Tirri hyppää sinne hänen seurakseen. Näkymät kalliokielekkeen reunalla keinuvan riippumaton ympärillä ovat vaikuttavat. Juuri tällaisia retkikohteita Korjonen etsii. – Katselen maastokarttoja sillä silmällä, mistä löytyy korkeuseroja. Minä rauhoitun parhaiten, kun näen kauas. Suomaastoja yritän nykyään vältellä. Ne alkaa olla jo nähty. Toisinaan hän etsii retkikohteita netistä, esimerkiksi Retkipaikka-sivustolta. Sieltä hän löysi myös Porin Järvikylän suunnalla olevan Kettukallion. – Ihan komealta täällä näyttää. Polkukin on riittävän kiinnostava, kun joutuu välillä katsomaan jalkoihinsa. Hän suosii yleensä kohteita, joissa ei ole ennen käynyt ja joissa ei ole liikaa ihmisiä. Länsi-Suomessa retkikohteiden ruuhkaisuus on hänen mukaansa toisinaan ongelma. Hän törmäsi siihen Tirrin kanssa esimerkiksi viime syksynä Kurjenrahkan kansallispuistossa Ruskossa. – Jutun idea on mielestäni vähän mennyt siinä vaiheessa, kun jonotetaan pitkospuille. Korjonen kaivaa pienen pussukan, joka on tuskin senttiä paksumpi. Sen sisältä löytyy metallilevyjä, joista saa koottua pienen risukeittimen. – Kannoin pitkään mukanani Trangiaa tai kaasukeitintä. Tämä on muuten tosi hyvä, mutta metsäpalovaroituksen aikaan en uskalla tätä käyttää. Sen verran palavista risuista tulee kipinöitä. Hän kerää maasta niin kuivia risuja, kun sadekuuron jälkeen on mahdollista löytää. Sammalta kasvavat oksat hän kiertää, koska ne imevät kosteutta kuin pesusieni. Hän saa risut syttymään nopeasti ilman toimittajan tarjoamia lehtiön sivuja. – Paistelemme tässä Tirrin kanssa vähän makkaraa. Tuuli pitää hyttyset loitolla Kettukallion laella, eivätkä itikat häiritse Korjosen riippumattoretkiä muulloinkaan. Päivisin hän luottaa hyttysmyrkyn voimaan, ja öisin riippumaton hyttysverkko pitää inisijät loitolla. – Minulta lähtee raittiissa ilmassa taju nopeasti. Siitä suomen kesä on pottumainen, että valot eivät vaan sammu. Kun Korjoselta kysyy, eikö häntä koskaan pelota yöpyä keskellä metsää, hän suorastaan huvittuu. – Ei. Minusta metsä on maailman turvallisin paikka. Asuimme jonkin aikaa Tampereella, ja enemmän minä siellä lenkkipolulla pelkäsin kuin metsässä. Hän pitää suomalaisia "huikean etuoikeutettuina" ihmisinä, koska he saavat nauttia luonnosta laajojen jokamiehenoikeuksien turvin. Laitilan liikuntatoimessa työskentelevä Korjonen kertoo huomanneensa myös, miten positiivisesti maanomistajat suhtautuvat luonnossa liikkujiin. – Herättelen Laitilassa henkiin yhtä luontopolkua, joka kulkee yksityisten mailla. Olen puhunut muutaman maanomistajan kanssa luontopolun tarvitsemista pitkospuista ja silloista, ja heidän suhtautumisensa on ollut aivan mielettömän hienoa. Riippumattoretkeilijä tarvitsee majoittumiseen riippumaton, jonka on hyvä olla ainakin 70 senttiä pidempi kuin käyttäjän. Riippumatossa on suositeltavaa olla hyttyverkko. Riippumattoa vasten puristunut makuupussi on huono lämmöneriste, joten makuualusta tai varta vasten riippumatoille suunniteltu alusviltti on suositeltava. Tyynynä voi käyttää vaikka vaatemyttyä, mutta Korjonen suosii puhallettavaa tyynyä, joka menee pieneen tilaan. Jos luvassa on sadetta, tarvitset tarpin, eli sateelta suojaavan katoksen. Alle kolme metriä kanttiinsa olevista tarpeistä pääsee helposti vettä riippumattoon. Vaatetuksessa kannattaa suosia kerrospukeutumista. Korjonen pitää mukana päällä olevien retkivaatteiden lisäksi niitä vaatteita, joiden kanssa nukkuu ja kastumisen varalta yhtä vaihtokertaa. Repun tulee olla omaan selkään sopiva ja sen verran tilava, että sinne mahtuu kaikki, mitä retkellä tarvitsee. Helpossa maastossa kengiksi soveltuvat vaikkapa lenkkarit, mutta vaativampaan maastoon ja pidemmille reissulle kannattaa ottaa kovapohjaiset ja tukevat vaelluskengät. Jollet halua kantaa kaikkea juomavettä mukanasi, tarkista onko retkeilyreitin varrella kaivoja. Esimerkiksi järvivesi vaatii ennen kuin se on juomakelpoista.