Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Hullu mies

Käyn keskimäärin kolme, neljä kertaa kuukaudessa terapiassa. Kuulen päässäni jo muutaman lukijan ajatuksen: ”hullu mies”. Tosimies ei tarvitse terapiaa. Ei ennenkään käyty missään terapiassa vaan saunottiin ja ryypättiin ongelmat pois. En ole siis tosimies. Olenko hullumies? Olen ja en. Uskoakseni lienen yhtä hullu kuin sinäkin. Miksi sitten terapiaan kun et sinäkään siellä käy. Menemättä yksityiskohtiin tuntui, että siitä voisi olla itselleni hyötyä. Omassa käyttäytymisessä ärsytti mm. miksi reagoin vaikkapa riitelyyn aina samalla tavalla, aina samat kaavat. Sanotaan että ihminen ei muutu. Voisinko ainakin yrittää ymmärtää itseäni ja käytöstäni paremmin, miksi toimin kuten toimin? Yllätys oli, että terapia toimii. Rajusti yksinkertaistaen, minulla on keinoja ja välineitä käyttäytyä toisin. Todellakaan aina se ei onnistu. En siis ”parane”, mutta käyttäytymisen ja tunteiden, niiden inhottavienkin, tunnistaminen auttaa. Ehkä työpaikallasi on joku, joka kiukuttelee, mököttää, raivoaa, vähättelee, töksäyttelee, tai menettää hermonsa lähes päivittäin? Tunnetko ketään joka syyttää elämänsä hankaluuksista aina jotain ulkoista seikkaa tai muita? Terapia? Kun olen kertonut käyväni terapiassa, minulta kysytään aina, mitä siellä terapiassa oikein tapahtuu? Maataanko siellä sohvalla niin kuin elokuvissa? Eikö se ole aika kiusallista ”sillä tavalla” avautua vieraalle ihmiselle? Ei maata, istutaan ja jutellaan. Kun luottamus toiseen syntyy, pystyy yllättäen puhumaan asioista, joista ei muille puhuisi koskaan. Pelkästään vaikeiden asioiden sanominen ja tunnustaminen ääneen helpottaa. Suhtaudun ja puhun terapiasta samalla tavalla kuin vaikkapa harrastuksista puhuessani. Asenneilmapiiri on onneksi muuttunut ja siitä on tullut julkkisten avautumisen myötä enemmän ylpeyden kuin häpeän aihe. Terapiassa ei ole mitään ihmeellistä. Brassijujitsu valmentajani valmentaa kehoa ja tekniikkaa, terapeutti valmentaa mieltäni. Kun ymmärtää itseään paremmin, uskon että pystyy ymmärtämään myös muidenkin vaikeuksia ja valintoja. Olen riittävän hyvä vajavaisuuksistani huolimatta ja eikä minun tarvitse ripustaa onneani ja tasapainoani kenenkään toisen varaan. On lohdullista että ihminen voi ikuisesti kasvaa, toipua ja kehittyä, elämäntilanteesta ja iästä riippumatta. "Rajusti yksinkertaistaen, minulla on keinoja ja välineitä käyttäytyä toisin.