Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kauhun hetkiä pikkutiellä

Mahtaako Siikaisten ja Kankaanpään välinen tieosuus olla Suomen vaarallisin? Ainakin itse olen kokenut kyseisellä tiellä niin monta kauhun hetkeä, että kumma kun verisuoni ei vielä ole poksahtanut päässä. Olipa kesä taikka talvi, niin tie on aina vaaroja täynnä. Talvella on melkeinpä sama, millainen keli sattuu olemaan, auto ei kuitenkaan tahdo totella. Ehkä kaikkein pahin tienpinta syntyy märällä lumisateella. Koska liikennettä on vähän, tien pintaan muodostuu sellainen patja, jonka päällä auto melkeinpä leijuu aivan avuttomana. Seuraavaksi pahin olosuhde on pakkasten jälkeen seuraava vesikeli. Pakkasilla tien pintaan on muodostunut useiden senttien paksuinen jääkerros. Siihen kun syntyy vetinen jää, niin auto vain muljahtelee mukavasti töyssystä toiseen. Kerran auto lähti kokonaan lapasista. Onneksi ajoin sen verran rauhallisesti, että sain pidettyä kulkuneuvon ajoradalla. Jos sillä hetkellä vastaan olisi tullut tukkirekka, niin se olisi ollut menoa. Tuon kokemuksen jälkeen olen ajanut tiellä pienen jatkuvan vapinan saattelemana. Vähäisten liikennemäärien takia tielle ei juuri levitetä suolaa. Sen verran raskasta liikennettä tiellä kuitenkin on, että melko nopeasti lumi pakkautuu kovaksi jääksi tien pintaan. Kun Suomen talvet nykyään ovat vielä sellaisia, että lämpötila pyörii jatkuvasti nollan tuntumassa, niin pikkutien oravanpyörä ei hellitä lainkaan. Eivät ajomatkat tiellä ole mitään herkkua edes kesäkeleillä. Tietä reunustavat metsät ovat täynnä hirviä ja peuroja. Viime kesänä tein lähempää tuttavuutta yhden sarvipään kanssa. Onneksi kyseessä oli melko pieni yksilö. Tapaamisemme jäi lyhyeksi. Peuraparka makasi melkein saman tien kuolleena ojan penkassa. Jos tästä tiestä pitää jotain hyvää löytää, niin saapahan siitä ainakin jännitystä tällaisen keski-ikäisen mamman elämään. Tiedän kyllä, että kaikkien mielestä tie ole läheskään kauhea kuin tässä jutussa esitän. Esimerkiksi kerran ajoin pakkaskelillä sellaista kahdeksaakymppiä tunnissa, kun takanani ollut auto lähti ohittamaan. Meinasin pudottaa silmät päästäni, kun huomasin, että autoon oli kiinnitetty peräkärry. Hetken aikaa yritin pysyä ohittajan perässä, mutta pian jouduin luovuttamaan, kun en uskaltanut painaa kaasua enempää. Joidenkin mielestä kyseinen tieosuus on varmaan oikeinkin hyvässä kunnossa. "Olipa kesä taikka talvi, niin tie on aina vaaroja täynnä.