Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Vaalikone

Voi meitä, kun meillä ei ole teitä

Kirjoitin viimeksi kuinka ajat olivat aikoja, kun vihreät vielä olivat ketjulla kiinni kaivinkoneessa Koijärvellä. No, nyt ne seisovat Finnairin lentokoneessa Helsinki-Vantaalla. Jäin miettimään, että mitä lainsäädäntöä vastaan sitä itse voisi kansalaistottelemattomuutta harjoittaa. Vanha pohjois-satakuntalainen sanontahan menee, että pienissä saa ajella, kunhan menee kotiinpäin ja hiekkatietä. Lainsäätäjä, puhumattakaan valvojasta, ei kylläkään liputa tämän asian puolesta, siis protestin paikka. Pistän Hyundain poikittain, jos ei meitin kansalaisoikeuksia tässä suhteessa kunnioiteta. Mä kyllä vähän luulen ettei tätä hyssyttele edes sisäministeri Kai Mykkänen. Ajelin tässä yhtenä aamuna töihin Honkajoelle. Fiilistelin Modern Talkingia, ne lauloi tarinaa veljestä nimeltä Louie. Matkasin siinä vuosien taa. Silloin oli asiat hyvin, tukka takana, elämä edessä ja noin 30 kiloa vähemmän vaa´assa. Ei ne kovin hyvin tätä tietyömaata Siikainen-Honkajoki välillä olleet merkinneet, haki nimittäin Alpine raitaansa jonkin aikaa, kun siihen ensimmäiseen massojen vaihtokohtaan täräytin. Eipä silti, hyvä että tekevät. Tätä tiekorjausvelkaa nimittäin löytyy, sitä löytyy aivan tolkuttomasti. Minä en ymmärrä miten sen on annettu kasvaa niin suureksi. Ja sitten kun viimein tehdään, niin sitä koitetaan tehdä mahdollisimman halvalla, leikkaa ja liimaa. Kantatie 44 remontoitiin tässä muutama vuosi takaisin. Valtavasti teki allekirjoittanut töitä tuon remontin saamiseksi. Pistettiin kunnasta kirjelmiä ihan yhtenäkin. Käytettiin ”Julma-Juha” Väätäisestä alkaen kansanedustajia Honkajoella (Juha oli tuolloin valtiovarainvaliokunnan jäsen) toteamassa, että: ”Juu, paska on tie”. Oli Pesämäessä satakuntalaisia kansanedustajia ja kaikkea muuta mahdollista. Jalosen Arikaan ei vielä kuulunut Smurffi-jengiin, mutta olipa tie- ja liikennevaliokunnassa, niin ja Joutsenlahden Anssi varapuhemiehenä. Sain tieasian ujutettua Satakuntaliitonkin listoille.Pohjois-satakuntalainen yhteistyö tässäkin asiassa näytti voimansa. Lähettelin sähköposteja naapuriin päättäjille, mutta niihen ei sentään vastattu. Mentiinhän me, Rauhalan Tapio, minä ja Wassen Antti, vielä kirjelmää viemään silloiselle liikenneministeri Merja Kyllösellekin. Siinä oli kuulkaa köyhä kansa ihmeissään, kun toveri Wassen mersulla lähti karvalakkilähetystö ihan Poriin asti. Ministerin puheille meitä ei kylläkään päästetty, mutta erityisavustaja kuoremme vastaanotti. Niin vain saatiin pintaa Pohjanmaantiehen. Nimenomaan pintaa. Nythän se jo pian kaipaa uutta remonttia. Se on sitten toisten taistelu se. Ihmetyttää vain tuo tyyli tehdä, ja toisaalta Söörmarkkuun tekevät järjettömän liikennemonumentin, ilmeisesti jonkinlaisen eritasoristeyksen. Eikö vähempikin riitä, niin saataisiin näihin muihin teihin edes pohjat kuntoon. Honkajoelta nyt kuitenkin tuodaan asfalttia Siikaisiin päin. Nimenomaan päin. Tulevista eduskuntavaaliehdokkaista ääneni saa ehdottomasti se, joka hommaa päällysteen Siikaisiin asti. Keskukylälle asti ei tarvi. ”Aja pienissä soratietä”- protestini kuivuisi kokoon, mutta en mä oikeesti ajele kännissä, en ainakaan, jos se piki tulee.