Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Politiikka ei muuksi muutu, ei edes möläytyksin

Tuli tänään 38 vuotta ikää mittariin. Tuossa autoa ajellessa pälkähti päähäni, että tänä vuonna saavutti miehen iän, 18 vuotta, se aika, mitä olen politiikan parissa enemmän tai vähemmän aktiivisesti touhunnut. Oli siis tässäkin mielessä hyvä hetki heittäytyä tyystin toiseen rooliin, jos tätä nyt voi rooliksi sanoa. Monenlaista meininkiä mahtuu noihin vuosiin. Alkuun se taisi olla varsin vaisua osallistumista, mutta kuitenkin. Kaipa siitä jotain oppia käsiin jäi. Ainakin kirkasotsainen idealismi karisi varsin nopeasti. Ei tässä maailmassa lopulta mikään muutu parissa vuosikymmenessä, maha kasvaa ja hiukset harmaantuu. Politiikka on outo laji. Meillä on puolueita, jotka ovat jotain mieltä, ja lopulta jopa samaa mieltä. Riippuu ainakin siitä, onko mustan Audin takapenkkiä tarjolla. Olen itse ollut mukana tekemässä eduskuntavaaliohjelmia, eikä siellä mietitä mikä on hyvä, vaan mikä parhaiten myy. Kuntapuolella asia on hiukan toisin, mutta kyllä sielläkin ratkaisevaa on, että lasketaan ja mietitään sopivat sloganit. Epämukavia asioita ei kannata huudella ääneen, ratkaisujen taas pitää olla tarpeeksi yksinkertaisia, tai hyvin ympäripyöreitä. Saas nähdä miten perussuomalaisten käy uuden puheenjohtajan johdolla. Halla-ahon linja on varsin selkeä, mutta aina hoetaan niistä kompromisseista. Täytyy antaa periksi siinä ja tässä, jotta päästään päättämään isompiin pöytiin. Siinä sitä punnitaan selkärankaa, kenelle kumarrat ja kenelle pyllistät. Takuita äänestäjille ei anna kukaan. Puolueita kiinnostavampi tällä hetkellä olisi kansanliike, niin kuin tämä Liike Nyt. Siinä sitten taas ensimmäisenä nousee esiin nimet Hjallis Harkimo ja Tuomas Enbuske, eli alkuviehätys haihtuu nopeasti. Tämä on ilmeisesti jonkinlaista hipsterimeininkiä. Enbuske tappaisi maatalouden ja hakisi säilykkeet ulkomailta, niin ja sen amerikkalaisen soijan syöntihän on nyt niin kestävää että oikein sattuu, ja ekologistakin jonkun päiväunissa, ja terveellistä tietysti. Yleisesti ottaen ajatus liikkeestä on hyvä, mutta ei kukaan selväpäinen tuohon lähde. Jethro Rostedt kyllä lähti, mutta kertonee enemmän Jethrosta. Erikoista se on paikallinenkin politikointi. Roskalan Teuvokin pääsi taas lehteen. Teuvo on tolkun mies tavatessa, mutta tietokoneen siltä joutaisi ottamaan pois, tai ainakin nettiyhteyden. Naimisissa olo ei välttämättä tarkoita, etteikö olisi korrektia kysäistä partnerilta, että miten olis? Ja jos ei tänään, niin mites vaikka huomenna? Joskus ei vaan natsaa, mutta ei väkisin edes aviovuoteessa. Voisikohan muuten kirkko järjestää jotain raamattupiiriä niille politikoille, jotka haluavat isoon kirjaan mielipiteitään tukea ? On nimittäin niin, että vertaukset usein ontuu. Möläytyksiä on ollut maailman sivu, mutta eipä tuo iso kuva muuksi muutu. Myötähäpeäänkin turtuu. Toisaalta, kylläpäs on mukavaa vain kirjoitella.