Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Raamatulla päähän

Taannoin mainitsin eräässä haastattelussa, etten ymmärrä sellaisia poliitikkoja, jotka käyttävät Raamattua politiikkansa perustana. En ymmärrä sitä edelleenkään. Edelleenkin se on minusta osoitus siitä, ettei henkilö ole kykenevä päätöksentekoon itse, vaan hakee niihin selkänojaa uskomuksista. Eräs Laura Huhtasaaren esiintyminen tuli Facebookissa jaettua kera varsin tyrmistyneen arvion. Esiintyminen oli toki taltioitu kirkossa, mutta kuitenkin. Fanaattisuus paistoi läpi, vaikutti varsin fundamentalistiselta purkaukselta. Evankelistana hyvä, mutta kansanedustajana minun näkemykseni mukaan suorastaan pelottava. Islamin kimppuun pitäisi käydä yhteisenä kristillisenä rintamana. Vedetään siis imaamia Raamatulla pitkin korvia. Minä en oikein tätä näkemystä alleviivaa. Fanaattisuuteen vastataan fanaattisuudella, mihin se sitten johtaa? Tulee hiukan sellainen ristiretki-fiilis. Jos joku ei tiedä, niin kyse oli varsin mustasta aikakaudesta, josta kristikunta käsittääkseni pääsi yli, islamistit siihen ovat jääneet jumiin. Vakaumuksensa tietysti kullakin. Jos tähän jokin vertauspiste pitää hakea, niin samasta puolueesta löytyy Anssi Joutsenlahti. Pappismiehen vakaumus on varmasti kaikille tunnettu, mutta sitä ei koskaan ole tuotu kiihkoiluna esiin. Politiikka politiikkana, uskonto erikseen. Sitten on nämä päiviräsäset. Kannatus kristillisdemokraateilla juuri siellä, mihin se uskomukset edellä voi ylipäätään nousta. Tänään on uutisoitu työpaikkakiusaamisesta eduskunnassa. En halua väheksyä, mutta odottaako joku ammattipoliitikko jotain muuta, kuin henkilöönsä kohdistuvaa arvostelua? Siihenhän tuo itsensä ja ajatuksiensa kauppaaminen monasti johtaa. Voinko minä siis arvostella Huhtasaaren esiintymistä kuulumatta siihen vihervasemmistoon, joka on kuulemma aina hänen suhteen nousemassa barrikaadeille? Työpaikkakiusaamista se ei tietenkään ole, mutta ainahan politiikassa ollaan napit vastakkain, usein varsin epäkristillisesti.