Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Nuoria lupauksia

On ollut paljon keskustelua siitä, kuinka tärkeää on nuorten jatko-opintopaikkojen saaminen, koska yhteiskunnan tulevaisuus lepää nuorilla hartioilla. Ei siis ole varaa pudottaa yhtäkään kelkasta. Kun muistelen omia aikojani yläkoulussa, en voi olla huvittumatta miettiessäni millaisia tulevaisuudenlupauksia olimme. Osa meistä oli niin kovin arkoja ja epävarmoja, että kaikki piilevä lahjakkuus ja taito oli vielä itseltäkin aivan hukassa. Koulu oli lähinnä paikka, josta kerättiin mahdollisimman suuria numeroita paperiin, koska niin piti tehdä. Äärimmäinen kilpailu ja omistautuminen pänttäämiselle vei kaiken ajan. Sitten oli tietysti niitä, jotka elivät omasta mielestään elämänsä parasta aikaa. Se haisi usein koulun käytävissä tupakan, huislakan, bensan ja halvan hajuveden sekoitukselta. Jutut edellisen viikonlopun tapahtumista olivat vähintään kokoillan elokuvan pituisia. Koulu ei suinkaan ollut opiskelupaikka, vaan sosiaalisen pääoman keräämisen kehto. Auktoriteetit sen sijaan olivat vain vastustamista varten. Vaikka yhteiskuntamme, tai vielä laajemmin maapallomme tilaa tarkastelisi mistä kulmasta tahansa, se ei näytä kovin valoisalta. Menneet sukupolvet ovat jättäneet melkoisen vyyhdin ongelmia ratkaistavaksi. Sen sijaan että aina olemme osoittamassa nuoria sormella, voisimme keskittyä etsimään heissä piilevän potentiaalin.  Nuorten elämä ja käyttäytyminen heijastelee vain aikansa yhteiskunnan tilaa ja kulttuuria, eikä yksikään sukupolvi ole niitä voinut itse valita. Jokainen itsensä kanssa kamppaileva hormonimyrsky etsii vain omaa paikkaansa maailmassa. Suurin hyöty heistä ja meistä kaikista on silloin, kun voimme elää itsemme näköistä elämää. Toiselle se tarkoittaa sisäministerin salkkua, toiselle rinkkaa selässä. Niin tai näin, molempia tarvitaan.