Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Isänpäivänä

Oma isäni on siirtynyt jo muutama vuosi sitten ajasta iäisyyteen, vai miten asian voisi agnostikko runollisesti ilmaista. Omat lapseni eivät kanssani asu. Viikonloppuisälle nämä päivät ovat hiukan haikeita, ei mitenkään tuskallisia, mutta haikeita. Aamupalan sain, hienot kortit ynnä muut muistamiset. Jotenkin sitä kuitenkin tuntuu, että ihan hyvin sen isän roolinsa on hoitanut, niin kuin monet muutkin viikonloppuisät, erilaisista olosuhteista huolimatta. Toinenkin isä meillä kuitenkin asuu, nimittäin vaimon isä. Tälläinen asumisratkaisu tehtiin ja se ei ole helppo. Sukupolvien yhteentörmäykset ovat väistämättömiä. Ennen vanhaan varsin yleinen ratkaisu, mutta nykyään todella harvinainen. Siinä sitä riittää reittä pitkin taloon tulleella totuttelemista. Vanhan tervaskannon pään sisälle ei pääse, tuskin se hänellekään on kovin yksinkertaista. Yhteiskunnan näkökulmasta tälläiset ratkaisut ovat niitä toivottuja. Monasti niitä eri päättäjätkin huutavat ääneen, kuinka vanhuksista pitää huolehtia, ja mieluummin kotona. Asia ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertainen. Yhteiselon yhteensovittaminen on hankalaa. Helppoa sitä on tarjota vaihtoehdoksi, etenkin jos siitä ei ole mitään kokemuksia. Nykyajan yhteiskunta on todella hektinen, myös se luo omat haasteensa. Ei ole aikaa, ei yksinkertaisesti resurssit riitä hoitaa vanhuksia kotona. Ei ole enää maatiloja, leipä haetaan kodin ulkopuolelta ja talo pärjää työpäivän ajan yksinkin. Vaimon äidin suhteen ratkaisu oli, että hänen oli parempi siirtyä laitoshoitoon. Hänen sairautensa vaati ympärivuorokautista valvontaa, eikä se kotona ole mahdollista. Karvojamme nosti pystyyn eräs kirjoitus, jossa Attendo rinnastettiin loppusijoituspaikaksi, jossa asukkaita ei hoideta. Meidän kokemuksemme ovat erilaisia. Toki henkilökuntaa on vähän, eivätkä resurssit aina riitä, mutta vaadittava hoiva on ainakin Kankaanpään toimipisteessä saatu. Eikä se kunnallinen ole sen kummempi, resurssit ovat pienet myös niissä. Ihmiset hoitaa molemmissa. Näitä olen miettinyt kauan, ja sitä, voiko näistä ylipäätään kirjoittaa. Henkilökohtaisia asioita, mutta monelle ajankohtaisia. Nyt isänpäivän iltana, isän roolin kautta, laitetaan julki. Neuvojia riittää joka käänteeseen, mutta ratkaisut pitää tehdä itse, neuvojat kun eivät monasti tiedä mistä puhuvat. Koitetaan pitää toisistamme huolta – resurssien mukaan. Isät lapsistaan ja toivottavasti joskus lapset isistään.