Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Vaalikone

Kilpailutuksien ihana maailma

On tullut seurattua keskustelua Kankaanpään kaupungin päätöksestä ostaa sähkö Oulusta. Aivan odotettua on, että päivitellään päätöstä, jossa sähköä ei osteta Vatajankosken Sähköltä, josta kaupunki vieläpä omistaa aimo siivun. Näin se vaan maailma makaa. Kilpailutuksella tietysti haetaan edullisinta mahdollista hintaa, ja koska kyseessä on melkoisen hintava hankinta, niin se on jo lainkin mukaan kilpailutettava. Joka tapauksessa, monet vaativat säästöjä, kukaan ei halua nostaa veroja, kenelläkään ei ole uskallusta purkaa rakenteita, joka todennäköisesti johtaisi henkilöstön karsintaan. Miksi siis avaudutaan, mikäli hankinnoilla säästetään euroja? Ja ne vaihtoehdot, niitä kaivataan aina. Paikallisuus on hieno ja kannatettava ajatus, ja tietysti erilaisissa pienhankinnoissa paikallisuudesta tulee pitää kiinni. Isommissa se ei vaan ole mahdollista. Hankintalaki antaa reunaehtoja, mutta euro on myös kova konsultti. Yksityinen henkilö voi tehdä valintoja paikallisuusperiaatteen vuoksi, mutta julkisyhteisössä pelataan verovaroin. Siinä on selvä ero. Julkisissa hankinnoissa kohteita voidaan pisteyttää eri perustein, mutta paikallisuus ei pisteytyksessä voi olla määrittävä tekijä. Se ei mitenkään tule pitämään, mikäli hankintapäätöksestä tehdään valitus. Pisteytyksien perään huudellaan monessa eri yhteydessä, ihan kuin ne olisivat jokin ilmiselvä mahdollisuus tehdä hankintapäätöksiä yleisen mielipiteen mukaisesti. Ei niillä mahdottomia voi määrittää, jokainen päätös voidaan kuitenkin alistaa eri oikeusasteiden tulkittavaksi. Riittääkö sitten perusteet, vai ei. Kankaanpään tapauksessa kuulostaisi vielä sangen erikoiselta, jos oma yhtiö voittaisi tarjouskilpailun huolimatta kalliimmasta hinnasta. Kaupungin ostopäätöksen ympäriltä luin myös kommentin, jossa perättiin, että miksi aina ostetaan halvinta, eikä parasta. En oikein ymmärrä. Millä se paras määritellään sähkön yhteydessä? Se on ihan samaa virtaa, mitä rasiasta tulee, ainoastaan laskuttaja muuttuu. Ei ole kymmeniä pistorasioita, joista kustakin tulee eri firmojen tuotetta. Sähkön siirrosta Kankaanpäässä vastaa kuitenkin Vatajankoski joka tapauksessa, mikäli toimintavarmuutta perätään. Saahan sitä ekosähköäkin ostaa, eli samaa sähköä, mutta hiukan kalliimmalla hinnalla. Kankaanpää teki siis ainoan oikean ratkaisun. Paitsi laillisuuden perusteella, mutta onhan tuossa myös säästöpotentiaalia. Säästöpotentiaalia kenties vähentää vaikutukset Vatajankosken tulokseen, mutta yhtiön toimitusjohtaja ei ainakaan Kankaanpään Seudussa torstaina 29.11. tuonut tätä riskiä julki. Rohkeutta nyt vaan päättäjille. Lokahan lentää aina, teki sitten niin tai näin. Näkisin mielelläni sitä rohkeutta myös noiden henkilöstörakenteiden suhteen, mutta se lienee turha toivo. Miksi siinä kohtaa aina unohtuu, että pelataan yhteisin varoin? Tämä koskee ihan jokaista kuntaa, ihan läpi koko Suomen niemen.