Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Pitääkö taas vastata mulkerolle

Toimittaja Pekka Söderlund kirjoitteli kolumnissaan 7. tammikuuta toimittajan työstä, eli siitä kuinka nuo juttujen kaivelut aiheuttavat suuriakin tunteita haastatelluissa. Asiaan liittyen ajattelin sitten hiukan kirjoittaa miltä se ”kaivelu” tuntuu sillä toisella puolella. Pekka kirjoitti lähinnä virkamies- ja yritysjohdosta, mutta myös yhtenä johtavana luottamusmiehenä näitä toimittajakohtaamisia tuli melko useinkin vastaan. Itsellä oli asenne, että vastattava on, vaikka asiat sinänsä saattoivat olla hankalia. Ärsyttävää se oli monasti ja hankalaakin, mutta päätöksenteon tulee aina olla avointa, eikä henkilökohtaisen ärsyyntyneisyyden tai kiireen takia minun mielestäni voi jättää vastaamatta. Aikoinaan, aloittelevana poliitikkona, sen naaman sinne lehteen halusi, eikä se suinkaan ollut helppoa. Poliitikko elää julkisuudesta, ja jos haluaa eteenpäin, niin myös paikallispoliitikon tulee sinne yrittää. Myöhemmin kävi päinvastoinkin: ”Ei s..tana, se on siellä taas”. Eräs tuttava tuolloin sanoi: ”Laitila on useammin postilaatikossa, kuin Aku Ankka”. Liekö juuri silloin ollut kyse Honkajoen kunnanjohtajakuvioista, jotka kieltämättä jo kävivät psyykeen päälle. Ja tietysti toimittajat halusivat kommentin.. Median kanssa toimiminen on varsin keskeinen osa julkisten asioiden hoitoa. Toiset osaavat ja toiset eivät. Hiljaisuus ei kuitenkaan saa olla vaihtoehto. Pidä vastaukset lyhyinä ja selkeinä (itse en osannut). Pitkien jaaritteluiden seurauksena valta jää toimittajalle. Sopivasti pilkottu ja oikein jäsennelty pitkään selitetty vastaus näyttää lehdessä melko mielenkiintoiselta. Toimittaja pystyy käyttämään valtaa ja asioihin saadaan hyvinkin voimakasta perspektiiviä, joita sitten on vaikeaa oikaista. Toki ennakkoon voi jutut tarkastaa, mutta aina se ei mene niin. Tämä nyt ei ole Pekalle mitään kritiikkiä, mutta melko vallattomiin tulkintoihin muiden toimesta törmäsin minäkin. Hyvät välit mediaan ovat todella tärkeitä. Median kanssa riitelyssä ei ole tarjolla muita kuin kakkossijoja. Itseasiassa itse koin, että esimerkiksi Pekan kanssa keskustelut olivat oikeinkin luonnikkaita, jopa niin, että saatoimme keskustella asioista niin sanotusti ”Off the record”, eli kaikkea ei painettu lehteen. Tuollainen luottamus antaa paljon uutisoinnille, jotta toimittaja tietää taustat laajemmin, mutta luottamuksen täytyy olla 110%. Ainahan juttuihin ei voi vaikuttaa. Muistan vielä elävästi Ilta-Sanomat eduskuntavaalien alla 2011, kun otsikoissa oli rikoksen tehneet kansanedustajaehdokkat ja eikös vain sitaateissa ollut esille nostettu perussuomalainen Tommi Laitila. Taas tunsi olevansa näkyvillä, enkä oikein usko, että kaikki julkisuus on hyvästä, vaikka jotkut näin tuntuvat ajattelevan. Yleisenä ohjeena annan kaikille luottamushenkilöille, että vastatkaa niille mulkeroille, joskus ne jutut ovat ihan hyviäkin. Juurikin Pekka Söderlund kirjoitti Satakunnan Kansaan minusta eräänlaisen poliittisen testamentin ja se oli hyvä juttu se. Ja aina, ihmisillä on oikeus tietää mistä päätetään, kuinka päätetään, kuka päättää ja minkä takia. Mistä sen muuten tietää, paitsi mediasta.