Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Minä en päätä omista asioistani

Olin tekemässä hakemusta erääseen harjoittelupaikkaan ja osana hakuprosessia piti kirjoittaa essee, jossa pohtii politiikan merkitystä omaan elämäänsä. Pysähdyin miettimään. Kerronko miltä politiikka oikeasti minusta vaikuttaa vai kerronko sellaista, mitä oletan valitsijan haluavan kuulla? Rehellisyys maan perii. Politiikka tuntuu liian usein todella etäiseltä. Se tuntuu vanhojen miesten pönötykseltä ja kiistelyltä jossain kaukana minun arjestani ja olohuoneestani. Välillä kätellään ja välillä haukutaan toisia. Joskus päätetään leikata tukia pois tai nostaa veroja ja oma saldoni näyttää entistä heikommalta. Se on iltauutisten aiheita ja heliseviä sanoja, kuten  veroparatiiseja, tasa-arvoa  ja  sote-uudistuksia.  14.4. lähestyy ja se tarkoittaa taas kiihkeitä vaali-iltoja ja paljon yhtäaikaista puhetta, punehtuneita kasvoja ja hampaiden kiristelyä. ”Perustuslain mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan ja elinympäristönsä kehittämiseen” Oikeusministeriö kertoo. Miten paljon konkreettisesti voimme vaikuttaa ympäristöön? Onko minun mielipiteilläni väliä? Haluaisin olla ihminen, joka syttyy politiikasta katsoen jokaikiset uutiset ja eduskunnan täysistunnot. Haluaisin myös uskoa, että edes jotakuta Arkadianmäellä kiinnostaa minunkin asiani. Todellisuus on kuitenkin sitä, että katson mielummin Tulosruudun kuin täysistunnon ja käyn mielummin lenkillä kuin politiikkaklubeilla. Ai miksi? Koska jos kerran ihan rehellisiä ollaan, välillä politiikanteon pysähtyneisyys ja etäisyys turhauttaa.