Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Tulospalvelu

Konsultoinnilla(ko) kunnat kuntoon

Olen itse aina suhtautunut konsulttien käyttöön melkoisen nihkeästi, sillä niin monenlaista helppoheikkiä liikkuu sekä kuntakentällä, että yritysmaailmassa. Viime vuosien kenties surkuhupaisin ”konsultaatio” on Pekka Himasen Jyrki Kataisen tilauksesta laatima Sininen Kirja, joka vilisi erilaisia ympäripyöreyksiä Suomen tulevaisuuden strategiasta, jos koko kirjasessa nyt ylipäätään oli mitään tolkkua. Hintakaan ei ollut kuin 70 0000 euroa. Honkajoki päätti luottaa konsultin apuun saadakseen neuvoja, joilla kuntaa saataisiin kuiville. Asiantuntijuutta kuulemma on, koska näitä palveluita on myyty myös muille kunnille. Kenties saattaa ulkopuolinen asiantuntija löytääkin tehostamisen varaa, ynnä muuta talouteen positiivisesti vaikuttavia toimenpiteitä. Toinen vaihtoehto on se, että saadaan kiloittain paperia, jossa korkealentoisesti pyöritellään henkiseen kasvuun ja luottamukseen johtavia latteuksia. Onhan tässä muutakin takana. Toimenpiteitä on tehtävä, jotta seuraavaan valtiovallan tarkastelukierrokseen on näyttää mustaa valkoisella.Viimeisten Honkajoen taloutta koskevien uutisten mukaan on nimittäin selvää, että kriisikuntaretkiä Helsinkiin järjestetään taas kerran. Kokemuksesta tiedän ettei se mitenkään mieltä ylentävää ole. Virkamiehet siellä valtionkonttorilla kyselevät todella hankalia ja suunnitelmia pitää saada aikaiseksi. Tosin ne samat herrat ja rouvat varmasti tietävät, että juuri valtion toimet ajavat yhden sun toisenkin kunnan melkoisen hankaliin tilanteiisiin. Mikäli konsultointi koetaan hyödylliseksi, niin seuraavaksi vasta hankaluuksia tuleekin. Mahdolliset oikeansuuntaiset esitykset pitää nimittäin ottaa käyttöön, vaan löytyykö siihen poliittista valmiutta? Ei nimittäin ole ihan yksi tai kaksi talouden eheyttämistä koskevaa strategiapaperia, jotka luottamuselimien käsittelyn jälkeen on vain unohdettu, koska rohkeutta niiden läpiviemiseen ei ole. Kun kaikki kivet on käännetty, niin mitään helppoja ratkaisuja ei ole olemassa. Saatetaanpa puhua oikein reilusta leikkurista, ei siis mistään juustohöylistä, eikä itsenäisen kunnan lopettaminenkaan ole poissa työkalupakista. Pitänee toivottaa onnea, ja jos höytyjä löytyy, niin eiköhän moiselle avulle ole tarvetta myös muualla Pohjois-Satakunnassa. Siinä pitää sitten olla mieli avoimena, unohtamatta tervettä skeptisyyttä, saattaa nimittäin tulla sillä muutaman tonnin hinnalla pyyhinpaperiakin.   Tommi Laitila