Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Millainen filtteri peittää arjen?

Ympäristömme ei epäröi kertoa mielipidettä siitä, millaisia olemme tai millaisia meidän ainakin pitäisi olla. Joka puolelta tulvii ohjeita, millaiseksi meidän tulisi pyrkiä, jotta olisimme kelvollisia – tai ainakin sulautuisimme vähän paremmin joukkoon. Ehkä tulisi olla vähän pidempi tai lyhyempi, hieman muodokkaampi tai laihempi, vähän sosiaalisempi tai hillitympi, koulutetumpi, rikkaampi tai… Filttereiden täyttämä totuus ympäröivästä maailmasta alkaa luoda kovaa kontrastia omaan elämään. Kaikilla pitäisi olla samanlainen  täydellinen  Instagram-koti, -asu, -brunssihetki ja -lomamatka. On pelottavaa huomata, miten paljon ahdistusta ja painetta filttereiden värittämä maailma asettaa. Siihen ei mahdu vähääkään inhimillisyyttä tai epätäydellisyyttä. Aitous tuntuu olevan niin kaukana, että sen näyttäminen tuntuu pelottavalta. Voiko omaa elämäänsä paljastaa muille, vaikka se ei olisikaan  instagrammable  tai  life goal koko ajan? Todellisuudessa vain hyvin pienet otokset elämästä tallentuvat niihin sosiaalisen median aseteltuihin ja viimeisteltyihin annoskuviin, lomapäivityksiin ja OOTD-poseerauksiin. Arki ei aina näytä somekelpoiselta. Meillä kaikilla on niitä päiviä, kun riisit palavat pohjaan, pyykkivuori on Alppien korkeudessa ja päivän asuna on venyneet verkkarit – ja se on ihan ok. Täydellinen elämä kun ei ole koko ajan huoliteltua ja hallittua, vaan vuorotellen ylä- ja alamäkiä. Onnellisuuteen ei tarvita Victoria’s Secret -vartaloa, lomaa Balilla tai kattohuoneistoa suurkaupungista. Täydellisyys ei tarkoita onnellisuutta, mutta sen sijaan aitous on jo paljon lähempänä sitä.