Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Tulospalvelu

Kirje isälle

Tuli kymmenen vuotta siitä, kun sinun maallinen taivallus päättyi. Mikäli tulen täältä samassa iässä sinun perässäsi, niin minulla on peliaikaa noin 23 vuotta. Se on lopulta aika vähän. “Olen pohjimmiltani isäni kaltainen”, “Tuttu hahmo katsoo joka aamu peilistä”. Lainaukset ovat Arttu Wiskarin biisistä: “Isäni kaltainen”. Osuu muuten Arttu taas ytimeen, kuinka pelottavaa se onkaan huomata. Paljon sellaisia asioita, hyviä ja huonoja, joita sinussa vihasin ja nyt näen niitä itsessäni. Paljon jäi meiltä tekemättä, mutta paljon tehtiinkin. Pojasta tuli persu, vaikka meille sanottiin, ettei tuollaisesta pikku puolueesta koskaan mihinkään pääse, ei edes kuntapuolella. Se todistettiin vääräksi, kunnanhallituksen puheenjohtajana 4,5 vuotta. Harmi ettet sitä enää ollut näkemässä. Maailma on täällä mennyt erikoiseen malliin. Kymmenessä vuodessa tapahtuu paljon. Kommunistikaan ei enää ole kommunisti, vaan vihervasemmistolainen. Vihreät eivät enää ole kokoomuksen puisto-osasto, vaan kuuluvat vasemmiston kanssa samaan kategoriaan. Sanoit aikoinasi, että siksi Kokoomus, koska jonkun täytyy pitää myös työnantajan puolta. No, samaa sosiaalidemokratiaa sekin tuntuu nykyään olevan, muutamin poikkeuksin. Keskusta hakee hyväksyntää isoista kaupungeista, joten maalaisliittolaiset juuret ovat vankkureilta pudonneet. Mites sitten ne persut, joihin lähdimme mukaan 2000-luvun alussa. Siitä tuli ainakin iso. Nykyään eväät varsinaiseen kunnallispolitiikkaan ovat aika ohuita. Pikkuisia Huhtasaaria ja Halla-ahoja on puolue täynnä. Maahanmuuttokriittisyys on toki hyvästä, mutta jokainen tavoittelee paikkaa auringosta samaa levyä soittaen, eikä se oikein anna mitään uutta. Katsotaan nyt, mitä sitä vielä saisi aikaiseksi, vai onko mikään välttämätön pakko tehdä mitään sen merkityksellisempää. Itseään tässä on ainakin aivan turha yrittää kieltää, mutta toivottavasti ne suurimmat virheet ovat jo takana. Rauhan taisit sinäkin löytää, kun mitään paranormaalia liikehdintää ei toimestasi ole tapahtunut. Käy nyt kuitenkin kummittelemassa vielä jossain vaiheessa. On ikävä sitä vänkäämistäkin, vaikka se aikoinaan johti myös pitkähköihin mykkäkouluihin. Riitoja nyt ei enää saa takaisin, eikä lopulta ole edes tarpeen. Kaikki kasvatti, eikä ne tutut kasvot siellä peilissäkään niin paljoa häiritse – ensimmäisten järkytysten jälkeen. Elämäni on nyt kuitenkin hyvää. Se kai on sinullekin tärkeää kuulla. Tommi Laitila