Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Eurovaalikone

Liian kiusallinen aihe

Nykyiseen mediamaisemaan kuuluu osaksi se, että kaikki tabut ja vaikeat aiheet pitää nostaa pöydälle. Pääotsikot huutavat rohkeista ihmisistä, jotka kertovat  kaiken  aiheesta kuin aiheesta. Avoimuus on kuin itsestäänselväksi muodostunut lähtökohta. Kaikki paljastetaan yleisölle – suurelle ja rajaamattomalle tai vähän pienemmälle ja rajatulle. Joka tapauksessa yksityisen ja julkisen raja on hämärtynyt  ja ennen tiukasti yksityisen puolelle kuuluvat aiheet eivät olekaan enää salassa. Keskustelua käydään lapsettomuudesta, seksuaalisuudesta, mielenterveysongelmista ja yksinäisyydestä julkisesti. Ihmiset jakavat kipeitäkin tarinoita lehtien haastatteluissa, sosiaalisessa mediassa ja blogeissa. Avoimuus helpottaa, sillä se tuo vaietut aiheet päivänvaloon ja tekee niistä neutraalimpia. Vaikeiden asioiden jakaminen ja niiden käsittely on kuitenkin aina herkkää ja henkilökohtaista. Jakamalla kaiken asettaa myös itsensä ja haavoittuvaisuutensa toisten eteen. Se ei ole helppoa. Avoimuuteen kannustaminen on tärkeää ja jokaisella tulisi olla ympärillään sellaisia ihmisiä, joille voi jakaa kipeitäkin asioita. Samalla on kuitenkin ymmärrettävä myös yleisöä. Miten paljon muut haluavat tietää ja ovat valmiita vastaanottamaan? Missä menee toisten rajat ja miten paljon he haluavat tietää? Yhtä paljon kuin on tärkeää olla avoin on myös ymmärtää, kenelle ja missä voi olla avoin. Sosiaalinen media helposti kutistaa yleisön pienemmäksi kuin se sitten todellisuudessa onkaan. Joten on itse kunkin punnittava, haluanko että kuvani, tekstini ja videoni voivat nähdä ystävieni lisäksi isovanhempani, tulevat työnantajani ja pihalla leikkivät lapset.