Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Eurovaalikone

Onko ruoka parempaa aidan toisella puolella?

Suomea ei ehkä tunneta kuuluisasta tai huokuttelevasta ruokakulttuurista muualla maailmassa. Odotukset eivät ole korkealla, kun eteläeurooppalaiset tulevat lomailemaan ja etsivät paikallista ruokaa. Toisaalta ehkä näin on  parempi, koska harvalla vesi nousee kielelle nähdessään saavillisen hernekeittoa, mämmituokkosen tai kalakukon. Hyvältähän ne silti maistuvat. Ongelma ei ehkä ole ruoassa sinänsä, vaan niiden brändäyksessä. Jos olisimme yhtä kiihkeän vankkumattomia ruokamme puolustajia kuin vaikkapa italialaiset, varmasti väkisinkin kiinnostus heräisi. Suuria tunteita sen sijaan herättävät kysymykset ananaksesta pizzassa, ketsupista pastassa tai ruokakermasta carbonarassa. Niistä ei edes kannata yrittää keskustella. Toisaalta tilanne on huvittavan ja ehkä huolestuttavankin nurinkurinen. Kun menemme viikonloppuna ulos syömään parempi seppälä päällä, haasteet alkavat. Mitähän ihmettä tarkoittavat à la carte -listassa chermoula, kylmäsavulohi-kevätsipuli beurre monte tai aprikoosi-sahramibabá ? Ellet sattumoisin osaa ruokalistan kieltä, jäljelle jää kaksi vaihtoehtoa: joko tilaat annoksen tietämättä sen sisältöä tai pöytäliinan suojissa googlaat nimiä. Kieliongelma ei liity ainoastaan kallimpiin ravintoloihin, vaan englanti on vallannut tilaa pienen budjetin paikoissa. Double Whopper Cheese, Chocolate Hottie Brownie tai Sweet Chili Crispy Chicken McWrap ovat aivan tuntematonta sanastoa englantia osaamattomille. Muutama päivä sitten ruokakaupassa eräs rouva tuli kysymään, että mahtaako kyseisessä purkissa olla raejuustoa. Siinä kun ei lukenut suomeksi sanaakaan. Omasta kannattaa olla vähän ylpeä. Makaronilaatikko, lihapullat ja perunamuusi sekä HK:n sininen ovat puolustamisen arvoisia. Ja kaikkiin niihin pitää laittaa päälle ketsuppia.