Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Rakkaat naapurit

Ystävät voi onneksi itse valita, mutta naapurit saadaan pyytämättä ja ennalta varoittamatta. Naapureiden kanssa pitää osata tulla toimeen, vaikka luultavasti mitään muuta yhteistä heidän kanssaan ei olekaan kuin sama katu ja postinumero. Ensimmäisessä asunnossani yläkerran naapuri oli mukava nainen, joka auttoi käyttämään taloyhtiön pyykkikonetta ja moikkasi aina iloisesti rappukäytävässä. Toisaalta jossakin kohtaa hän ehkä tulkitsi moikkailun ystävyyden aluksi ja soitteli illalla ovikelloa humalassa ja kyseli tupakkaa. Viereisessä asunnossa puolestaan vanhempi herrasmies villiintyi perjantaisin ja aloitti karaoke-harrastuksensa muiden kauhuksi. Toisessa asunnossani (joka muistutti enemmänkin vaatekomeroa) ei ollut äänieristystä ollenkaan. Paino sanalla  ollenkaan.  Kuulin kiinalaisnaapureiden videopuhelut keskellä yötä ja aivan liian hyvin jokaikisen kerran kun hissiä käytettiin. Opin myös tunnistamaan käytävältä kuuluvista askelten äänistä, kuka naapuri milloinkin oli liikenteessä. Aamulla heräsin viereisen naapurin teepannun kilahduksiin ja huvikseni laskin, että montako litraa sitä tänä aamuna kuluu. Kolmannessa asunnossani oli lähes pelottavan hiljaista. Naapureita ei juuri tullut vastaan missään, paitsi tietysti kiusallisesti hississä, jossa molemmat jouduimme henkilökohtaisten alueidemme ylittämiksi. Joskus yläkerrasta kuului pianonsoittoa, jonka tahdissa tanssahtelin ja pyyhin pölyjä. Sitten muutin kämppään, jossa naapuri polttaa parvekkeellaan aamu-, aamupäivä-, keskipäivä-, välipäivä-, pyhäpäivä- ja ihan vaan päiväsavut. Tämä johtaa siihen, että hysteerisesti haistelen omia verhojani ja toivon, etten itsekin haise Marlborolta. Iltaisin kuuntelen seinän takaa kuuluvaa itämaista musiikkia ja mietin, että miten kauan vielä menee, ennen kuin asun omakotitalossa keskellä ei mitään. Pitäisi ensin varmaan hankkia säästötili.