Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Tätä se mun uneni tiesi

Hallitusohjelma alkaa muotoutumaan ja sen myötä painajaiseni alkavat muuttumaan todeksi. Lainaus: “Käynnistetään kestävän liikenteen vero- ja maksu-uudistus, joka vähentää päästöjä”. Tässä on yksi esimerkki tuosta maailmaa syleilevästä ilmastopolitiikasta, joka aiheuttaa minulle vilunväreitä ja psoriaasikseni ottaa aimo loikan vaikeampaan suuntaan. En mitenkään voi hyväksyä sitä, että olen juuri siinä onnellisessa tuloluokassa, joka tulee vielä karvaasti kantamaan vastuuta tästä ilmastokiimasta. Me emme kuulu rikkaisiin, mutta emme ole köyhiäkään. Nykyisen hallituksen visioissa me kuitenkin tienaamme niin hyvin, että meillä on oikein hyvät edellytykset kustantaa enenevässä määrin tulonsiirtoja ja meillä on varaa maksaa hyvästä omastatunnosta, joka ei tule maailmaa missään nimessä pelastamaan. Yli 40 tuhatta tienaavat maksoivat vuonna 2017 miltei 96% ansiotuloveroista. Laitetaan siihen sitten muu verorasite päälle ja sitten vielä vähän lisätään, niin maksamisen ilolta ei voi välttyä. Onko tämä oikein??? Autoa tarvitsemme, jotta saamme maksaa veroja ja nyt ilmastopolitiikan varjolla kallistetaan entisestään sitä meidän autoilua. Kuljetusyrittäjiä ihmettelen. Onko tuo porukka todella niin “munatonta” ettei sitä rekkaa saada tukkimaan joka ikistä suurempaa ja pienempää maantietä? Esson baarissa kyllä manataan kallistuvaa menovettä, mutta siihen se sitten jää. Toki SDP on varmistanut selustaa työntekijäliitoilta, mutta onhan olemassa työsulku. Tietenkin, jos yksi laittaa ajot stoppiiin, niin toinen ajaa halvemmalla… Ei kuitenkaan niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Yrittäjävähennys jäi koplaamatta, eikä kyyti heille ollut niin kylmää, kuin ennakkoon uumoiltiin. Tosin kaikkea ei olla vielä nähty. Asuntolainan korkovähennystä on laskettu jo aiemmin, eikä tuolle lopullekaan ole oikein perusteita, koska eihän asuntoa ole pakko omistaa. Annan siis edes jostain tunnustusta. Putkosen Matti, tuo persujen “työmies”, jouti tuulivoimatyömailta kuolleita lepakoita laskemasta, ja totesi, kerrankin oikeaan, että  palkansaajan iloksi jää lähinnä kääriä sätkiä ja keitellä pontikkaa. Eli ei muuta kuin rankki käymään ja kessut saunan taakse kasvamaan. Lähdenkin tästä harrastamaan, edes pieneksi ilokseni. Tommi Laitila