Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Täällä kaikki on väärinpäin

Jokainen kerta Suomen rajojen ulkopuolella pakottaa katsomaan kotimaataan aivan uudessa valossa.  Sopeutuminen uuteen maahan tarkoittaa, että kaikki tuttu ja turvallinen on vaihtunut uudeksi ja arki täytyy opetella alusta asti uudestaan. Kirjaimellisesti. Miten löydän ruokakauppaan? Miten pitkään kassalla pitää vaihtaa kuulumisia? Miten käytän suihkua? Missä on suojatie (tai onko sellaista)? Uuden opettelu aiheuttaa stressiä, se vie energiaa ja saa kyseenalaistamaan, miksi ylipäätään kannatti vaihtaa maisemaa näin kauas. Sitten kun pikkuhiljaa uudet tavat alkavat hahmottua, niin arki alkaa rullaamaan omalla painollaan. Tietenkään mikään ei korvaa lauantaista saunaa tai paria karjalanpiirakkaa iltapalaksi, mutta kylpy ja paahtoleipä saavat nyt kelvata jonkin aikaa. Millaista sitten on elämä Englannissa? Tietenkin tiesin jo etukäteen, että liikenne kulkee vastakkaiseen suuntaan. Ajattelin sen koskevan vain autoja, mutta samalla tavalla myös kävelijät, pyöräilijät, liukuportaat jne. menevät opitun kulje aina oikealla -säännön vastaisesti. Siksi joka aamu liikenteessä höpötän itsekseni, että älä mene oikealla. Tuskin opin sitä koskaan. Autot kaahaavat hirveää vauhtia uskomattoman kapeilla kaduilla, joiden yli puiden oksat kasvavat niin, ettei taivasta edes näy. Lapset pitää pukea aamuisin koulupukuihin, joka tarkoittaa 3-vuotiaallekin suoria housuja ja pientä koulusalkkua. Sitten vielä pakataan pieni eväslaukku toiseen käteen. Pitää olla tarkkana, että lapsilla on tahrattomat vaatteet, oikeanlaiset sukat ja hiukset laitettuna. Joskus tuntuu, etten tiedä ihan varmaksi olenko aikamatkalla vai ulkomaanmatkalla, kun aamulla seison suihkussa ja odottelen lämmintä vettä. Jossain alhaalla teepannu vinkuu.