Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit

Koti-ikävää ja melankoliaa

On mukavaa lisätä sosiaaliseen mediaan kuvia uusista seikkailuista, kauniista maisemista ja suurkaupungin vilinästä. Kuitenkin arki ulkomailla on aivan yhtä tavallista kuin Suomessakin, itse asiassa aika usein vielä hiukan hankalampaa. Rehellisesti sanottuna ei ole aina aivan yhtä mukava vastaavasti katsoa kaikkea sitä, mistä jää paitsi ollessaan kaukana kotoa. Joskus tuntuu, että jos näen vielä yhdenkin kuvan Suomesta (olipa se sitten järvimaisema, grillausilta tai kuva kaveriporukasta yhdessä) niin purskahdan itkuun. Tieto lisää tuskaa. Koti on siellä missä sydän on,  sanotaan. Vaikka se onkin ehkä kulunein mahdollinen klisee, niin pitää se myös paikkaansa. Samaan aikaan olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta hypätä tuntemattomaan ja kokea paljon uutta ja ennennäkemätöntä. Silti niissä monet kerrat nähdyissä kaduissa, joiden kuopat ja roudansyömät halkeamat osaan ulkoa, on jotain erityistä. Jotain aivan korvaamatonta. On lähes huvittavaa, miten yhtäkkiä kaikki Suomeen viittaava alkaa tuntua erityiseltä ja uskomattoman rakkaalta. Pahinta koti-ikävässä on kykenemättömyys nauttia nykyhetkestä. Kun haikeus iskee, on mahdotonta nähdä hyviä asioita siellä, missä parhaillaan on – tai ainakin kaikki kotona tuntuu paljon paremmalta. Kysymys ei edes ole oikeastaan siitä, onko jokin huonosti tai hyvin. Joskus vaan sydän päättää kaivata kotiin ja silloin ei voi muuta kuin pienen hetken olla surullinen ja melankolinen. Palkinto saadaan sitten joskus lentokentällä, kun tavataan, halataan ja ostetaan ylihintaista Juhla Mokkaa maidolla. Siihen asti pitää pärjätä valokuvilla, kotimaisella musiikilla ja pikakahvilla. Tsemppiä kaikille vertaisikävöijille, olittepa sitten lähellä tai kaukana!