Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Televisio menee tunteisiin

Syksy on vilkasta aikaa tv-tarjonnassa. Iltaisin jännitän, että kuka lähtee kotiin miltäkin saarelta. Toiset keräävät talismaaneja ja ryömivät viidakossa toistensa kanssa kilpaa, kun taas eri saarella koitetaan epätoivoisesti pariutua ja pyöritään päivät pitkät huvilassa. Äänestän ja elän mukana koko sielulla – tai jos en voi äänestykseen itse vaikuttaa, yritän tv-ruudun läpi tiukasti tuijottamalla ja osallistujille puhumalla ääneen kotona saada muutosta aikaiseksi. Tähän asti menestys on ollut heikkoa. Tietysti on kiinteästi seurattava myös juuri naimisiin menneitä pariskuntia, sillä mikä sen parempaa olisikaan, kuin antaa vinkkejä ja pohtia, miten paljon paremmin itse selviytyisi (tai tuskin selviytyisin ollenkaan). Kun taas toisena iltana elän mukana maajussien morsiamenetsinnässä. Välillä turhaudun ja jo hetken päästä punastun mukana. Television avulla on löydetty puolisoita ja menetetty niitä, ostettu ja myyty koteja, tehty ruokaa ja heitetty sitä roskiin. Olen seurannut kiivaita otteluita, itkenyt ilosta ja surusta, laulanut mukana ja kannustanut. Se tarjoaa elämyksiä, eläytymisiä ja opetuksia sekä tietysti paljon puheenaiheita lounastauoille. Joten ei ole sattumaa, että vietämme ruutujen ääressä iltoja (luultavasti enemmän kuin ääneen myönnämme). Uusi tv-syksy tuo taas varmasti mukanaan paljon viihdettä yhä pimeimmiksi käyviin iltoihin. Saattaa tuntua naurettavalta seurata tosi-tv:n ohjelmia, kun samaan aikaan voisi valistaa itseään dokumenttielokuvilla tai ajankohtaisohjelmilla. Pitkän päivän päätteeksi tarvitsee kuitenkin pienen rentouttavan hetken, jolloin voi unohtaa aamulla päälle läikkyneen kahvin, hiukset sotkeneen vesikuuron ja edelleen vastauksia odottavat sähköpostit. Juuri sellaiseen hetkeen on täydellistä katsella illallispöydän äärellä istuvia muusikoita ja itkeä yksi kyynel heidän kanssaan samalla rapistellen suklaalevyä auki.