Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Ikäkriisejä ja ihmettelyä

”Ikä on vain numero”, sanotaan usein, kun yritetään lievittää kalvavaa ikäkriisiä. Ikä on kuitenkin muutakin kuin vain numero – tai ainakin tämä numero pitää sisällään paljon merkityksiä. Yläkouluikäisenä jo kaksikymppiset tuntuivat aikuisilta. Ajattelin heidän olevan kypsiä ihmisiä, joilla on elämä hallinnassa ja päämäärät selvillä. Aikuisuuteen kuului automaattisesti oma talo, auto ja vakituinen työ. Nyt aika monta vuotta myöhemmin yläkouluikäiset tuntuvat lapsilta ja oma aikuisuus on lähinnä kriisiä siitä, olenko tarpeeksi pätevä, riittävän osaava ja tiedänkö edes mitä tulevaisuudelta haluan. Asun vuokra-asunnossa ja ajan polkupyörällä, jossa on rikkinäiset vaihteet. Silti elämä on aika hyvää. Luultavasti kymmenen vuoden kuluttua muistellessani nykyistä minääni ajattelen aivan samalla tavalla. Tuskin edelleenkään olen valmis tai saavuttanut kaikkea sitä, mistä nyt tässä kirjoittaessani haaveilen. Samalla varmasti kaksikymppiset tuntuvat melkein lapsilta itseeni verrattuna ja heidän kriisinsä kaukaisilta. Ehkä silti siihen mennessä en enää soittele huoltomiehille joka viikko, ja toivottavasti osaan ihan itse asentaa kattolampun paikalleen. Siinä vaiheessa elämää, kun ääni on muuttunut käheämmäksi, selkä kyyristynyt eteenpäin ja hiuksetkin ovat enemmän harmaat kuin ruskeat, haluaisin olla kiitollinen menneestä. Istuessani mukavasti nojatuolissa ja hörppiessäni iltateetä, voin tyytyväisenä muistella elämää ja sen eri vaiheita. Ja vaikka kaikkia haaveita en olisi saavuttanutkaan, niin toivon jättäväni lämpimän muiston läheisilleni. Voiko muuta lopulta toivoa, kuin että kasvaisi sellaiseksi ihmiseksi, joka läsnäolollaan tekee muiden elämästä vähän parempaa? Ensimmäisen rääkäisyn ja viimeisen henkäyksen väliin mahtuu monta unelmaa, kriisiä, itkua ja naurua. Monta väärää valintaa, toivotonta hetkeä ja surua. Toivottavasti kuitenkin niitä enemmän iloa, naurua sekä monta ikimuistoista ja liikuttavaa hetkeä, jotka tekevät elämänmuotoisia uurteita kasvoille. Niin kauan kun itse jaksan kantaa ostoskassin yläkertaan ja elämää on todennäköisesti enemmän edessä kuin takana, aion pitää ikää vain numerona ja yrittää elää niin, että se kasvaisi mahdollisimman hitaasti mahdollisimman suureksi.