Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Kaksikymppisen kroppa, eläkeläisen viisaus

” Olisipa vielä kaksikymppisen kroppa mutta tähän ikään kertynyt elämänviisaus ”, sanoi mummoni kerran päivitelleessään vanhenemista. Vanhenemiseen kuuluu tietysti fyysisen terveyden heikkeneminen. Oma peilikuva muuttuu harmaammaksi ja maan vetovoima tekee tehtävänsä. Vaikka vielä eläkeläisen elämä tuntuu kaukaiselta ajatukselta, on silti välillä hurjaa pysähtyä miettimään elämää taaksepäin. Mitä kaikkea olen tehnyt ja kokenut? Mitä olen saavuttanut? Olenko tyytyväinen omaan elämääni? Eniten ikäihmisissä ihailen sitä, miten vähän he enää välittävät muiden mielipiteistä. On aivan yhdentekevää, mitä muut ajattelevat vuosikymmeniä vanhoista housuista. Jos ne tuntuvat mukavilta niin ne myöskin laitetaan jalkaan. Ihailen myös lempeämpää otetta elämään ja omaan itseen suhtautumiseen. Vuosikymmenten kokemus on opettanut, että kaikesta selviää ja harva asia on stressaamisen arvoinen. Mummoja ja pappoja katsellessa tulee haikea olo. Toivoisin, että jokaisella olisi omat isovanhemmat, joiden kamariin pääsee pehmeän peiton alle yöksi. Siellä aika pysähtyy, kun mummon keittämä viinimarjamehu ja tuoreet sämpylät herättävät katsomaan aamu-uutisia. Jotenkin lapsuuden monet muistot ja tuoksut luovat turvallisen tunnelman ja tuntuu aivan siltä kuin epävakaa ja muuttuva maailma olisi jossain kaukana. Eikä mikään ole niin arvokasta kuin yhteiset muistot isovanhempien kanssa. Niin kauan kuin mummoilla ja papoilla vielä energiaa riittää, käydäänhän me katsomassa heitä – eikä vaan katsomassa, vaan myös kuuntelemassa niitä vuosikymmeninä opittuja viisauksia elämästä. Joka päivä pitää käydä lenkillä, tiskikone on turha ostos ja naisessa pitää olla jotain, josta ottaa kiinni.  Näillä opeilla minä elän seuraavan vuoden ainakin.