Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Verotiedot

Oikean parin löytämisen käsittämätön vaikeus

Edessä on hikinen urakka. Jo valmiiksi on vähän liian kuuma ja poskia helottaa, kun seikkailen ostoskeskuksessa talvivaatteet päällä. Kantapäitä vähän hiertää, mutta oli pakko laittaa epämukavat kengät jalkaan, koska shoppailureissulla ei tyylikkyydestä tingitä – tuntui miltä tuntui. Päivän missiona on löytää täydellisesti istuva farkkupari jalkaan. On aika aloittaa ensimmäinen erä ja marssia kaupan ovesta sisälle. Itsevarmat askeleet hiipuvat, kun heti ensiminuuteilla näen myyjän hyökkäävän etuoikealta tarjoamaan apua (vaikka minähän en tietenkään mitään apua tarvitse). ”Ihan vaan katsellaan.” Lähden päättäväisesti kohti housuosastoa, jonka rekit notkuvat erilaisten mallien painosta. Puolet on liian kalliita, osa liian teinimäisiä, liian kulutettuja tai kuluttamattomia, aivan väärän värisiä tai mallisia. Kuitenkin tarkan analyysin jälkeen sovituskoppiin pääsee kasa lähempään tarkasteluun. Nyt kysytään kuntoa, sillä alkaa armoton kuoriutuminen miljoonasta vaatekerroksesta, johon aina kuuluu myös osana pipon alla liiskaantuneet hiukset ja vähintään kolme sähköiskua. Kaiken ponnistelun jälkeen jalassa on ensimmäinen pari. Siinä me sitten porukalla kallistellaan päitä puolelta toiselle ja lopputuloksena on kielteinen vastaus. Sauma näyttäisi olevan väärässä paikassa, joten uutta paria jalkaan. Sovituskopin villakoirat juoksevat ällöttävinä laumoina ja yritän loikkia niiden yli samalla kiskoen toisia farkkuja jalkaan. Hyvin pian selviää, että tämä tarina loppuu jo ennen kuin se edes pääsi alkamaan. Joskus oma lantio kertoo omalla kielellään, että näihin farkkuihin en vain mene. Sitten tapahtuu kaikista pahin painajainen. Myyjän ääni huutelee verhon takaa, josko joku lankeaisi ansaan ja pyytäisi toista kokoa. Kun reitti on viimein taas selvä, uskaltaudun ulos kopista peilailemaan uusia housuja raadin eteen. Myyjä on tällä kertaa ovelampi ja tulee kulman takaa uudestaan. Hän vuolaasti kehuu housujen istuvuutta ja oikeaa mallia, vaikka Stevie Wonderkin näkisi, että näytän lähinnä muovipussiin väkivalloin sullotulta hylkeeltä. Tuskanhien, orastavan epätoivon ja liian monien sähköiskujen jälkeen on syytä vaihtaa maisemaa. Oikeastaan tässä kohtaa on parasta istua alas, juoda kuppi kahvia ja hetken analysoida tilannetta ennen uutta erää. Jännityksellä jäädään odottamaan, mikä pari selviää pudotuspeleihin ja lopulta kotiutetaan kaappiin.