Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Missä rytmissä elämme?

On mahdotonta elää tarttumatta väkisinkin ympärillä vilisevään rytmiin, joka saattaa tuntua välillä liiankin nopealta. Se tempaa mukaansa huomaamatta ja kohta on vaikeaa edes muistaa, millaista rauhoittuminen on. Kiire on niin normaali osa elämää, että sitä on edes vaikea enää tunnistaa. Koko ajan olemme mielessämme jo menossa seuraavaan paikkaan, tekemään seuraavaa asiaa. Jokainen pienikin rauhoittumisen mahdollisuus täytetään jollakin korvaavalla tekemisellä – liian usein puhelimen selaamisella. Milloin viimeksi annoimme itsemme tylsistyä? Milloin viimeksi vain katselimme ympärillemme ilman mitään ärsykettä ja vain olimme läsnä? Sen sijaan, että täyttäisimme pienet vapaat hetket lukien koko ajan uutisia ja kuuntellen musiikkia tai podcasteja (mitkä ovat sinänsä varsin hyviä asioita) joskus olisi hyödyllistä pysähtyä. Jos elämme ohikulkevien autojen ja liikenteen rytmissä, ne vain kiihdyttävät vauhtiaan. Jos elämme rannekellon tahdissa, se tikittää tasaisella nopeudella, mutta muistuttaa koko ajan armottomasti ajan kulumisesta. Jos elämme kaupungin metelin ja ihmisten askelten rytmissä, ne eivät lopeta sykettään koskaan. Jos elämme muiden odotusten tahdissa, niille ei tule loppua, emmekä täytä niitä ikinä. Mitä jos eläisimme tuulen, lintujen laulun tai aaltojen pauhun rytmiin. Emme miettisi aikaa tai velvollisuuksia pieneen hetkeen. Jos pysähtyisimme ihastelemaan auringonnousujen ja -laskujen vuorottelua ja kuuntelemaan omia ajatuksiamme ja sykettämme. Mitähän sieltä mahtaisi löytyä? Jos ottaisimme elämän, ajan, kaiken minkä ne tarjoavat vastaan kuuntelematta ympäristön pauhua, rytmiä ja hengästyttäviä vaatimuksia. Mitä jos antaisimme ajan jatkaa rauhallista kulkuaan, täyttäisimme sitä vähän vähemmän ja antaisimme elämälle mahdollisuuden yllättää. Ehkä rytmi löytyisi silloin jostain pysyvämmästä ja kestävämmästä kuin ympäristön vilinästä.