Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Pesäpallo Puheenvuoro Näköislehti Blogit Live Koronavirus

Kuka meistä on suomalaisin?

* Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kilpailivat siitä, kenellä on korkein torni. Norjalainen sanoi: ”Meillä on niin korkea torni, että kun sieltä hyppää, niin jää vain punainen läiskä!” Ruotsalainen sanoi: ”Meidän tornista kun hyppää, niin ei jää sitäkään!” Suomalainen sanoi: ”Meidän tornista kun hyppää, niin puolivälissä matkaa on kuollut jo nälkään!”  Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen… menivät milloin minnekin, tekivät milloin mitäkin ja aina suomalainen oli lopulta rohkein, nopein, vahvin ja viisain. Eivätkä nämä vitsit millään lopeta suosiotaan, vaan jaksavat naurattaa vuosikymmenestä toiseen. On vaarallista siirtää samaa ajattelua arkipäivään ja toisten ihmisten kohtaamiseen, tulivatpa he sitten länsinaapurista tai vielä kauempaa. Jokainen joutuu taistelemaan omia ennakkoluulojaan ja stereotypioitaan vastaan, joilta ei voi välttyä. Mutta jotta voi oppia kohtaamaan muita ensisijaisesti tasavertaisina kanssaihmisinä, pitää ensin oppia tunnistamaan ennakkoluulonsa. Meidän käyttäytymistämme, ajatteluamme tai toimintaamme ei ensisijaisesti määrittele kansalaisuus tai kulttuuri, vaan jokainen on paljon monimutkaisempi kokonaisuus. Omat stereotypiat muista ihmisistä oppii parhaiten huomaamaan silloin, kun joutuu itse niiden kohteeksi. ” Ei sinulla voi olla kylmä, koska tulet kerran sieltä pohjoisesta ”, sanoi kerran jos toisenkin eräs eteläeurooppalainen ystäväni, kun valitin talvella vilua. ” Oletko koskaan nähnyt ilotulitusta? ” minulta kysyttiin Kanadassa kansallispäivän juhlallisuuksissa, aivan kuin tulisin jostain toiselta planeetalta. ” Miten ihmeessä päästäsi voi kasvaa tuon värisiä hiuksia? Ovatko ne oikeita? ” sain ihmetteleviä katseita ja kohta ympärilläni oli joukko ihmisiä silittelemässä päätäni. Joskus mitä ihmeellisimpien kysymysten kysyminen ärsyttää eikä aina jaksaisi perustella, miksi ei kuuntelekaan raskasta musiikkia, ei olekaan ujo ja hiljainen tai kulje Jaloviina toisessa kädessä. Siksi voin vain yrittää ymmärtää, miten vaikeaa on kohdata vielä tuhoisampia ennakkoluuloja ja jopa rasismia – eikä vain silloin tällöin, vaan päivittäin. Sillä hetkellä kun alamme nähdä muut ensisijaisesti jonkin ryhmän edustajana eikä uniikkeina yksilöinä, menemme heti väärälle polulle. En ole ensisijaisesti suomalainen, en eurooppalainen, en valkoinen – vaan olen minä. En ole samanlainen kuin kaikki muut suomalaiset, enkä toimi tai ajattele samalla tavalla – en edes välttämättä näytä siltä kuin stereotyyppisesti voisi kuvitella. Joten mitä jos emme odottaisi valmiiksi tietävämme yhtään mitään toisesta, vaan kohtaisimme hänet kunnioittavasti ja ennen kaikkea yksilönä, joka ansaitsee tulla kuulluksi omana itsenään. *https://www.is.fi/viihde/art-2000000749409.html