Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Blogit Verotiedot

Miehet sekaisin moottoreista – Karvia-Päiville luvassa hyrinää ja nakutusta

Arin , 56, ja Matin , 25, päässä pörrää, nakuttaa, hyrisee ja kalkattaa. Ari muistaa, että muut pojat leikkivät pikkuautoilla, mutta hänen mielenkiintonsa oli jo tuolloin toisaalla. – Minua kiinnostivat mopon ja auton pienet, öljyiset osat. Leikki muuttui vähitellen rakenteluksi ja kipinä ei ole sen koommin sammunut. – Tässähän näitä projekteja on, mies levittää kätensä ja esittelee autoja, traktoreita, mopoja, maamoottoreita sekä muita koneita ja laitteita pursuvaa valtakuntaansa. Karvia-Päivillä Arin korjaamolla pääsee tutustumaan vanhoihin koneisiin ja muihin antiikkiesineisiin. Miehet yhdistävät voimansa, ja Matti tuo näytille oman aarteistonsa helmet.   Äänten valtakunta Moottorien petroolin tuoksuinen kiehtova maailma on äänen harmoniaa – tai kakofoniaa kuulijasta riippuen. Maamoottorit puhisevat, pöhisevät ja säksättävät, mopot papattavat, museoautot ja -moottoripyörät hyrisevät ja kehräävät alarekisteristä. Traktorin kaunis käyntiääni on tehnyt vaikutuksen kumpaankin mieheen jo pienenä. – Ennen vanhaan kaikissa laitteissa oli omintakeinen käyntiäänensä, jonka tunnisti jo kaukaa. Äänestä tiesi, kuka on tulossa ja millä vehkeellä. Nykyajan laitteet tahtovat olla hyvin hiljaisia eikä eroja juuri ole.     Arin omia suosikkeja näyttelyssä ovat maamoottorit ja Valmetin punainen traktorikaunotar vuodelta 1963. – Oman aikansa käänteentekevä laite tarjosi 20 hevosvoiman tehon hevospeliin ja auraan verrattuna. Yli 200 hevosvoiman nykytraktoreihin rinnalla se on tietysti hepponen kaveri, Partala selvittää.   Arvostettu konemies Helvetinkoneelta näyttävät maamoottorit mullistivat aikanaan maatilan työt. Petrolilla toimiva, viiden hevosvoiman valurautamoottori kuljetettiin maatilalle ja sen avulla pyöritettiin myllyä, sirkkeliä tai vaikka tappuria. – Maamoottorin käyttämisessä on omat niksinsä ja koneenkäyttäjä oli aikoinaan arvostettu ammattimies, Ari tietää. Näyttelyssä on esillä myös pienempiä museoesineitä, kuten poljettavia ompelukoneita, puhelimia ja radioita. Ari veivaa malliksi yhden grammareista käyntiin. Muhoksen Mimmi kajahtaa ilmoille. Seuraavaksi on vuorossa His Masters Voice ja Poika varjoisalta kujalta. – Tämä osasto on etenkin perheen naisväen mieleen, Ari tietää vanhastaan.   Omaan tahtiin Matti Perämäki on maatalon poika, ja innostunut koneista ja laitteista kotipiirissä. Nykyään töiltä liikenevä aika kuluu tiiviisti vanhojen autojen, traktoreiden ja muiden entistämisessä. – Harrastuksessa on hienointa, että sitä saa tehdä omaan tahtiinsa. Projekteja on kesken lukuisia, ja niihin saa keskittyä silloin, kun aika antaa myöten tai iskee into, Perämäki selvittää. Etenkin talven pimeinä iltoina verstas kutsuu. Matilla on työn alla esimerkiksi Riuku Vammas -kaivinkoneen ja Massey Harris 820D -traktorin kunnostus. Neliovinen vuoden 1983 Saab 99 on juuri maalarilla. – Henkilöautoissa minulle on tärkeää, että auto on kunnostettu niin, että sen saa museorekisteriin.     Matti vetää tutuksi tulleen Karvia-Päivien avajaiskierroksen entistämällään kermanvärisellä Volvo Amazonilla. Amazonin kyydissä kylillä matkaa vastavalittu Krupulaukku kumppaneineen. Kierroksen päätteeksi Volvo vetää vielä juhlallista avajaiskulkuetta Härkämäeltä kyläraitille. Ja pitäähän automiehiltä udella kaikkien aikojen toivelista.   Matin kolmen kärki: Henkilöauto: Volvo PV 800,  taksimalli kaappariovilla ”tuttu Komisario Palmun erehdys -elokuvasta” Kuorma-auto: Pitkänokkainen 3-akselinen Volvo vaihtolavalaitteella ”sopisi muiden museovehkeitten kuljettamiseen hienosti” Massey Harris Perkinsin P6-moottorilla, ”maailman kaunein käyntiääni”   Arin kolmen kärki: Zetor ”hieno käyntiääni” Allis-Chalmers alias brontokusiainen, ”Valmetin esikuva, pieni ja nätti” Pullonokka-Mersu, ”ehdottomasti 60-luvun havunvihreänä” Näyttely avoinna la 5.8. kello 10–17 ja su 6.8. kello 10–15.