Arttu Wiskarin ja Mira Luodin Vain Elämää -versio nosti Kankaanpään Torin koko kansakunnan huulille – mutta mitä hittibiisin suunnaton suosio kertoo meistä kaikista?

Torin kiertäminen, popitus ja bensalenkkarit eivät ole vain nostalgiaa, vaan jotakin enemmän. Torirallista tehty bilebiisi on keski-ikäisten kansallislaulu.


7.10.2021 20:15

Arttu Wiskarin Kankaanpään tori on ylistyslaulu elämänmuodolle, torirallille, joka näytti olevan katoamaisillaan, mutta nousi henkiin yhtä hienosti kuin neonvärit, kasarihitit tai mikä tahansa menneeksi luultu.

Perjantai-ilta nosti Kankaanpään Torin Suomen muotoisen maan valtakunnalliselle kartalle isona neonvärisenä pisteenä.

Jo ennakkonäytös kohautti. Nelosen Vain Elämää -ohjelmaa edeltänyt biisivideon julkaisu teki torista TV:stä tutun. Ja aika isosti tekikin.

”Huikeinta, mitä Kankaanpään torille on tapahtunut pitkään aikaan”, torin länsilaidalla optikkoliikettä pitävä Jukka Kangasniemi virnistää.

Arttu Wiskarin ja Mira Luodin biisivedosta tuli pikkujoulukauden kuumin hitti jo ennen pikkujoulukautta. Somehitti se oli jo syntyessään.

”Se on hieno kappale. Ajattelin laittaa someen, että tervetuloa kanssani kahville Kankaanpään torille”, kaupunginjohtaja Mika Hatanpää sanoo puhuttuaan juuri sote-palveluista, vuodeosaston remontista ja sen vaatimista miljoonista.

Mistä sitten oikein on kyse?

Kankaanpään toriksi ristityn kappaleen nimi kertoo paljon. Biisi sitten vielä lisää.

”Naapurit unta ei saa Kankaanpäässä, kun popitan hittejä mun äänekkäässä.Biimerissä, joka toria kiertää. Jopa Raumalla ne mun autoni tietää.”

Tori on tunnetusti Kankaanpään henkinen, kaupallinen ja maantieteellinen keskus. Se on koko pitäjän olennaisin asvaltoitu osa ja maalaiskaupungin syvintä ydintä. Kun torille pysäköidään väärään aikaan, se on uutinen. Kun torin laidan liiketila täyttyy tai tyhjenee, se on sitä isolla u:lla.

Jos torilla jotain puhutaan, niin se on aina tärkeää. Ja kun torilla tavataan, se on paitsi tärkeää, myös mukavaa. Ja kun torista tai Kankaanpäästä puhutaan, se on pelkästään upeaa.

”Tori on koko Pohjois-Satakunnan keskipiste myös iltojen hämärtyessä, öiden pimentyessä tai kesäyön auringon hohkatessa.”

Torin vetovoima ei rajoitu vain toripäiviin, vaan tori on koko Pohjois-Satakunnan keskipiste myös iltojen hämärtyessä, öiden pimentyessä tai kesäyön auringon hohkatessa.

Tai no, ei ehkä enää yhtä isosti kuin 1900-luvulla, mutta kuitenkin.

Nykyään torin ympäristö on kuin loka-marraskuinen päivä. Harmaa kuin kuolema.

Ja juuri siksi Wiskarin ja Luodin veto niin hieno onkin. Kesä, aurinko, värit, povipommi Sabrina ja kaikki muu hyvä tulevat bilebiisissä takaisin. Tori palaa kukoistukseensa.

”Kun torilla Annelin istuvan nään taas ihailemaan häntä autooni jään. Sydän tahdissa supparin on levoton bensalenkkarini kun sulaa laavaa on.”

Torin elämä peilaa koko paikkakunnan sielua ja olemusta. Jos tori on tyhjä, myös mieli on tyhjä. Tori ja etenkin sen kiertäminen on sukupolvikokemus kymmenille tuhansille suomalaisille, meille nykyisille setämiehille ja täti-ihmisille.

Siksi torin värjäytyminen neonväreihin ei ole yhdeltä musiikkikappaleelta ihan vähäinen saavutus. Ei todellakaan, sillä aamukahdeksalta tavallisena torstaina – siis henkeä ja elämää hehkuvana toripäivänä – kauppapaikka ja sen ympäristö on sangen ankea. Tuulinen, viileä ja sateinen.

Jos minkä tahansa pikkukaupungin torivalvojalle antaisi pensselin ja purkillisen pinkkiä maalia, niin harmaata tuppaisi tulemaan.

”Jos torivalvojalle antaisi pensselin ja purkillisen pinkkiä maalia, niin harmaata tuppaisi tulemaan.”

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Tori-, kortteli tai pilluralli, toririnki tai nykyisin vaikkapa mopomiitti.

Silti niinkin arvostettu hakuteos kuin verkosta löytyvä sivistyssanakirja ei silti tunne koko asiaa. ”Tarkoititko toritaide?” sanakirja kysyy.

En tarkoittanut, en todellakaan. Tori, taide ja Kankaanpää kyllä kytkeytyvät yhteen, ihan samalla lailla kuin äly, taide ja hyvinvointi on ommeltu Kankaanpään sloganiin.

Siinä kun torilla käyminen päiväaikaan on varttuneemman kansanosan huvia, sen kiertäminen isosti saastuttavilla polttomoottorikulkupeleillä on osa nuorten tai sellaisiksi itsemme yhä mieltävien elämän parasta aikaa.

”Ajat muuttuvat, nuoriso samoin. Välillä on muodissa istua kotona, välillä kokoonnutaan mopomiiteissä. Jos isä on kiertänyt toria, poika ei sitä välttämättä tee, mutta pojanpoika saattaa tehdä”, Mikko Korpela hymähtää.

Nelikymppinen Korpela ei ole mikä tahansa torinkiertäjä, vaan hänessä yhdistyvät korona-aika, nostalgia, valtakunnallinen julkisuus. Nimetön henkilö koki Korpelan syyllistyneen valmiuslain rikkomiseen kehottamalla ihmisiä kokoontumaan Kankaanpään torille.

Syntyi spontaani tapahtuma, rikosilmoitus ja poliisitutkinta.

Lihajalostajana tunnetulle yrittäjälle ei jäänyt episodista mitään hampaankoloon, päinvastoin. Hänen aloitteestaan entiset nuoret, nykyiset perheenisät ja -äidit pääsivät torilla näyttämään jälkikasvulleen, miten ennen sosiaalisen median vallankumousta tavattiin ihmisiä ja verkostoiduttiin.

”Saman asian ympärillä pyöritään. Pojat haluavat mennä sinne, missä on tyttöjä ja tytöt sinne, missä on poikia”, Korpela kiteyttää.

Eikä tässä wiskarisoinnissa ole kyse vain Kankaanpäästä. Sama koskee kymmeniä toreja tässä hallan puremassa maassa. Torirallista tehty bilebiisi on keski-ikäisten kansallislaulu.

”Hienoa, että se on tehty juuri Kankaanpäästä, eikä vaikka Kauhajoelta, jossa rimpsaa on myös vedetty.

Toriralli oli ilmiö 1980- ja 1990-luvuilla, ja se on sitä yhä. Miksi muuten tarvittaisiin MM-ralleista palaavat mellakkapoliisit keskeyttämään päristelevän nuorison kokoontuminen?

Kappaleen kertosäkeessä lauletaan Kankaanpäästä. Pienessä kuvassa kyse on samasta asiasta kuin pääministerin kansikuvassa. Kun Sanna Marinin poseeraa Time-lehdessä, Suomi mainitaan maailmalla tai Kankaanpää Suomessa, se huomataan.

”Olisi kiva tietää, mistä kipinä on Wiskarille tullut. Onko joku paikallinen auttanut asiaa vai onko Kankaanpään torin maine tosiaan niin vahva, että biisi on sen takia tehty”, Kangasniemi aprikoi.

Korpelallakaan ei ole syntyideasta kuin arvauksia.

Crystal Snow ja Vilanderin Toni ovat ainakin puhuneet valtakunnan mediassa Kankaanpään torin kiertämisestä. Voi olla, että se on sieltä tarttunut jonkun mieleen.

Biisin syntyjä syviä aprikoi myös Anna Abreau.

”Tämä on ensimmäinen kerta ikinä, kun mä en oikeasti tiedä, mitä sanon! Tämä oli jotain niin sairasta, mä en ikinä parane tästä sairaudesta! Mitä just tapahtui?” silmät ymmyrkäisinä mukana jorannut Abreu äimisteli ja kutsui Wiskaria neroksi.

Kankaanpään Tori -bilebiisi ei jätä kylmäksi. Anna Abreaun ilmeet ja reaktiot ovat katsomisen arvoisia.

Jos Wiskari on nero, Kankaanpää on nerouden alkulähde.

Siksi on syytä palata lokakuiselle torille, tuoreen Vain Elämää -lähetyksen kovimman biisivedon tyyssijoille.

Puolilta päivin elämää on enemmän kuin aamukahdeksalta: kenkävaunu, sotkuauto, nostolaite, soppatykki, leipomon paku, mustamakkaran myyjä, kolme kalatiskiä ja yksi perunakauppias. Eniten väkeä on munkkikahvilla.

Tori ja autot ovat kuin sotilaskodin munkki ja sokeri, molemmat kuuluvat yhteen.

Kun torille asennetaan graniittinen kivipaasi tai sen reunamilta poistetaan liikennettä rajoittava kivipollari, huomio on taattu – toki vain paikallisesti.

Supersuositun Vain Elämää -ohjelman ansiosta Kankaanpään tori on juuri nyt Pohjois-Satakunnan lisäksi koko maan tunnetuin kauppapaikka. Se on paljon sanottu, mutta ylimääräistä kuorrutusta suitsutuksessa ei ole yhtään.

Mistä kaikesta nostalgian nälkä kertoo? Ehkä tässä ajassa on jotakin sellaista, että ajatuksissa on niin helppo palata toria kiertäviin autoihin. On ilmeistä, ettei retroinnostus asu vain Kankaanpäässä. Se asuu koko Suomessa ja meissä kaikissa. Vieläpä kaiken ikäisissä.

Kun perheen 10-vuotias kysyy totisena, että "tiesitkö isä, että Kiss tekee jäähyväiskiertueen?", jokin tässä epävarmassa maailmassa loksahtaa kohdalleen.

Arttu Wiskarin ja Mira Luodin versio on hieno. Kasarihitiltä kuulostava ja näyttävä kappale on onnistunut kutkuttamaan kankaanpääläisten makuhermoja.

Juuri siksi yksi kappale voi olla enemmän kuin kestonsa mitta. Kankaanpään tori ei ole vain 3.32 minuutin piriste. Se on 3.32 kuukauden puhtipilleri, stimulantti ja nautinto.

Ja pikkujoulukauden takuuvarma hitti.

Se toki on tainnut tuossa aiemmin tulla jo sanottua. Mutta mitä siitä, asioita on tapana toistaa kertosäkeissäkin.

”Naapurit unta ei saa Kankaanpäässä, kun popitan hittejä mun äänekkäässä. Biimerissä, joka toria kiertää. Jopa Raumalla ne mun autoni tietää.”

Kankaanpään Seutu ja Nelonen kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.

Juttua muokattu kertosäkeen yhden sanan (biimerissä) kohdalla noin kahdennentoista kuuntelukerran jälkeen.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos