Kesätoimittajana joutui heti syvään päähän – ”Ei tehty pelkkää kevyttä kesähömppää”

Juha Karvanen viettää tällä hetkellä isyysvapaata käsikirjoittamisen työstä yhdessä poikansa Pauluksen kanssa. Mies yrittää samalla opetella pianonsoiton alkeita.

13.1. 9:00

Kesätoimittajan työ on monelle median ammattilaiselle se ensimmäinen mediaan liittyvä työ. Ensimmäiset kokemukset kantavat pitkälle, jopa elämänmittaiselle uralle.

Kankaanpään Seudussa on vuosikymmenien saatossa ollut kymmeniä kesätoimittajia. Osalle yksi kesä riitti, osa taas jatkaa alalla vuosikymmenienkin jälkeen. Tavoitimme muutaman takavuosien kesätoimittajan ja kysyimme, mitä heille nykyään kuuluu ja mitä kesätyö paikallislehdessä antoi.

Kesätoimittajan työ antoi alkusysäyksen Juha Karvasen elämänuralle. Nykyään hän työskentelee käsikirjoittajana Yellow Film & TV -tuotantoyhtiössä.

”Shortseissa tätä työtä ei sitten tehdä, totesi päätoimittaja Antero Karppinen minulle kun menin kysymään kesätöitä shortsit jalassa. Olisikohan vuosi ollut 2002. En tiedä oliko kyseessä nuoren kesätoimittajan kouluttaminen, missä shortsit sai laittaa jalkaan vasta kun on riittävästi kokemusta, koska Karppinen itsekin käytti shortseja töissä.”

Karvanen työskenteli Kankaanpään Seudussa kesätoimittajana kolmena kesänä vuosina 2002, 2005 ja 2008.

Juha Karvanen vuonna 2005 kesätoimittajan kolumnikuvassa.

”Varsinkin se ensimmäinen kesä on jäänyt mieleen siitä, että siinä joutui heti niin sanotusti syvään päähän. Kesätoimittajana ei päässyt helpolla, vaan aiheita tuli tasavertaisesti kokeneiden toimittajien kanssa. Ei siis tehty pelkkää kevyttä kesähömppää, vaan ihan kovia uutisia alusta lähtien. Työ oli monipuolisempaa mitä luulin.”

”Työn monipuolisuus oli myös sen rikkaus. Tykkäsin kirjoittaa, mutta esimerkiksi valokuvaaminen oli minulle vieraampaa. Se taito oli vain opeteltava. Samoin kuin lehden taittamista, mitä tykkäsin tehdä. Oma lukunsa olikin yksinäisten viikonloppuvuorojen aikataulupaineet. Niistäkin selvittiin, vaikka ei se aina helppoa ollut.”

Seudussa vietettyjen kesien jälkeen Karvanen työskenteli parina kesänä Aamulehdessä, mutta sen jälkeen kirjoittaminen vei mennessään ja hän ryhtyi opiskelemaan käsikirjoittamista.

”Se, että pääsin heti lukion jälkeen kesätoimittajaksi, antoi eräänlaisen alkusysäyksen tälle mitä nykyään teen. Silloin pääsi heti kirjoittamaan monipuolisesti. Moni ikäiseni kollega on tullut alalle suoraan opiskelujen kautta paljon minua nuorempana, mutta ei lehtityössä hankittu kokemus ole millään tavalla huono asia, päinvastoin. Toimittajan työkin kyllä kiinnosti siinä määrin, että olisin voinut jatkaa sillä uralla, mutta kirjoittaminen itsessään vei lopulta mennessään.”

Kesätoimittajana työskenteleminen antoi omalla tavallaan eväitä myös käsikirjoittajan työhön.

”Sitä oppi työskentelemään paineen alaisena. Monta kertaa viikonloppuvuorossa sitä mietti ehtiikö lehti ajoissa painoon ja pelonsekaisesti soittelin painoon, olivatko sivut tulleet ajoissa perille. Kertaakaan lehti ei jäänyt seuraavana aamuna ilmestymättä, mutta kyllä välillä oli aikamoinen kiire.”

Nykyään Karvanen asuu perheineen Vantaalla ja viettää tällä hetkellä isyysvapaata poikansa Pauluksen kanssa. Hän harrastaa monipuolista urheilua ja yrittää opetella pianonsoittoa.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?

Mainos