Maanantaina 28. tammikuuta 1918 Päiviken taloon tuli puhelinsoitto. Puhelimessa kerrottiin, että Porin suunnalta on tulossa noin 200 miehen osasto, mikä pitäisi majoittaa mitä pikimmin.
Kankaanpään valkoinen suojeluvartio ei ollut varautunut etukäteen millään tavalla tuollaisen miesmäärän saapumiseen. Pakko oli kuitenkin hyvä konsultti jo tuolloin.
Vaihtoehtoja ei ollut. 200 miehen osastossa oli porilaisia, noormarkkulaisia ja pomarkkulaisia suojeluskuntalaisia, jotka punakaartin pelossa pakenivat omasta pitäjästään pohjoiseen – Kankaanpäähän.
Alunperin Porin suojeluskunnan piti siirtyä Noormarkkuun, mutta punaisten vahvasti hallussaan pitämä Pori oli liian lähellä. Noormarkkulaisilla kasvanut osasto jatkoi matkaansa Pomarkkuun, minkä myös todettiin olevan liian lähellä Poria. Kankaanpää oli riittävän kaukana punaisesta Porista. Lisäksi pitäjästä meni suora tieyhteys Pohjanmaalle, valkoisten ydinalueelle.
Puhelinsoiton jälkeen Paavo Päivike laittoi rattaat nopeasti pyörimään ja tulijat majoitettiin pitäjän taloihin ympäri Kankaanpäätä.
Sisällissodan alkamisen seurauksena eteläisestä Satakunnasta virtasi jatkuvasti uusia valkoisia sotilaita Kankaanpäähän. Pelkästään Turun alueelta saapui kymmeniä miehiä, jotka moninaisten vaiheiden jälkeen pääsivät Kankaanpäähän kiertämällä Lauttakylän kautta.
Monelle Satakunnan halki kulkeminen oli kohtalokasta, sillä läheskään kaikki lähtijät eivät päässeet perille. Osa sai matkan aikana surmansa tai joutui punaisten vangiksi.
Kankaanpäähän tuli kymmeniä miehiä myös muun muassa Tyrväältä, Harjavallasta, Laviasta, Nakkilasta, Kokemäeltä ja Eurasta.
Satojen valkoisen armeijan sotilaiden ilmestyminen jo valmiiksi elintarvikepulasta kärsivään pitäjään loi suuren huollollisen haasteen. Pelkästään ruuan hankkiminen oli työlästä.
Kankaanpään taloissa tehtiinkin pitkiä päiviä, jotta nälkäiset sotilaat saatiin ruokittua. Elintarvikeapua saatiin muun muassa Pohjanmaalta sekä naapurikunnista Honkajoelta ja Siikaisista.
Oman haasteensa loi myös joukon aseistaminen ja kouluttaminen. Ensivaiheessa aseita ei ollut jakaa yhdellekään tulijalle. Osalla tulijoista oli omia, pääosin metsästyskäytössä olleita aseita.
Suurimmalle osalle tulijoista sotilaallinen koulutus oli täysin vierasta. Sisällissodan sanottiin olevan "amatöörien sota", ja sitä se olikin.
Tilanteeseen saatiin helpotusta helmikuun alkupuoliskolla, jolloin Seinäjoelta tuotiin Kankaanpäähän kaksi konekivääriä ja iso lasti kivääreitä Kristiinasta. Pian myös ensimmäiset Saksassa sotilaskoulutuksen saaneet jääkärit saapuivat Kankaanpäähän, jotka viipymättä ryhtyivät kouluttamaan sotilaita muun muassa Ruokojärven jäällä.
Porin pataljoona perustettiin 1. helmikuuta Kankaanpäähän. Pataljoonassa oli neljä komppaniaa, joista ensimmäinen majoittui Vihteljärvellä. 1. komppanian sotilaat aseistettiin ensimmäisenä, sillä punaisten hyökkäystä Lavian suunnalta odotettiin hetkenä minä hyvänsä. Patruunoiden niukkuuden takia moni sotilas pääsi ampumaan kiväärillään vain yhden harjoituslaukauksen ennen taistelua.
Kärjen talossa sijaitsi Satakunnan rintaman esikunta. Kuvassa oikealla viljamakasiini, mikä toimi valkoisten asevarastona.
Helmikuun 21. päivänä Kankaanpään esikuntaan saapui komentajaksi eversti Ernst Linder. Valkoisen armeijan komentaja kenraali Mannerheim nimitti lapsuudenystävänsä Satakunnan ryhmän komentajaksi. Linder piti esikuntaansa Kärjen talossa aina siihen saakka, kunnes rintamalinjat siirtyivät kauemmas ja myös esikunnan oli siirryttävä rintaman mukana.
Sisällissota 1918
Valkoisten esikunta
Heti sodan alettua Kankaanpäähän tuli noin 200 suojeluskuntalaista, jotka olivat pääosin Porista. Helmikuun lopulla paikkakunnalla oli noin 800 valkoisen armeijan sotilasta.
Satojen sotilaiden huoltaminen oli vaativaa. Huoltoapua toimitettiin Pohjanmaalta ja Kankaanpään naapuripitäjistä, kuten Honkajoelta ja Siikaisista.
Varsinaisena esikuntarakennuksena toimi Kärjen talo. Myös pitäjän muissa isojen tilojen taloissa oli aktiivista toimintaa.
Kansanopisto toimi joukkojen majoitus- ja ruokailutilana. Sodan edetessä kansalaisopistossa sijaitsi tuomioistuin, missä käsiteltiin punaisten vankien asioita.
Punaisia vankeja pidettiin Tapalan kivinavetassa, mutta vankeja oli jonkin verran myös kansanopiston kellarissa.
Kankaanpään esikuntaa johti eversti Ernst Linder, joka saapui Mannerheimin käskystä Kankaanpäähän 21. helmikuuta 1918. Lähes välittömästi Linderin saapumisen jälkeen Pohjois-Satakunnassa puhkesi isoja yhteenottoja punaisten ja valkoisten välillä.
Kankaanpäässä ei ollut sodan aikana omaa suojeluskuntaa. Suojelusvartio perustettiin 1917. Suojeluskunta perustettiin Kankaanpäähän vasta sodan jälkeen 15. syyskuuta 1918.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 25.1.2018.