Syksyllä 1917 työväki perusti punaisia järjestyskaarteja ympäri Suomen. Niin tehtiin myös Satakunnassa.
Kankaanpäässä, mikä kapinan alkaessa oli maantieteellisesti rintamalinjalla, punakaartia ei kuitenkaan missään vaiheessa perustettu. Syynä tähän oli silloisen työväenyhdistyksen johdon maltillisuus. Yhdistyksen johto kielsi punakaartien perustamisen Kankaanpäähän.
”Joillain tahoilla punakaartin perustamiseen oli kovakin hinku. Esimerkiksi Narvin kylässä pidettiin syksyllä 1917 jopa punakaartin perustamiskokous. Silloin Kankaanpään Työväenyhdistyksen johtohahmoilla oli kuitenkin vankka näkemys siitä, mihin punakaartien perustaminen voi johtaa”, kertoo Kankaanpään Työväenyhdistyksen aktiivi Leevi Aarniokoski.
Narvin kylälle perustetun punakaartin nuorimmat jäsenet lähtivät sisällissodan alkaessa muualle vanhempien jäsenien jäädessä Kankaanpäähän.
Myös Vihteljärvellä punakaartin perustamista harkittiin ja asiasta pidettiin jopa kokous. Valtaosa kokoukseen osallistuneista kuitenkin vastusti kaartin perustamista.
”Suodenniemen punaisten päällikkö kävi puhumassa punakaartin perustamisesta, mutta hänelle sanottiin, että erillistä kaartia ei täällä tarvita. Halukkaat voivat liittyä Suodenniemen tai Porin punakaartiin”, jatkaa Aarniokoski.
Kankaanpäästä lähti lopulta noin 35 miestä lähialueiden punakaarteihin.
Näkymä Kankaanpään kirkolta Ruokojärvelle. Vasemmalla kansalaisopisto, mikä toimi sodan aikaan valkoisten kasarmina, oikealla kappalaispappila.
Punakaartien perustamisen estäminen säästi todennäköisesti kankaanpääläisiä ihmishenkiä. Kun varsinaista aseellista punakaartia ei ennen sisällissodan alkua ollut, myöskään paljon puhuttua "punaista terroria" ei paikkakunnalla juurikaan tehty.
Tiettävästi ainoat punaisten tekemät surmat tehtiin sodan jo alettua helmikuussa Vihteljärvellä, missä punaiset surmasivat kaksi pomarkkulaista valkoisten vartiomiestä sekä yhden suodenniemeläisen palstatilallisen.
Näin ollen suurta kostonkierrettäkään ei päässyt syntymään. "Valkoisen terrorin" seurauksena Kankaanpäässä teloitettiin tiettävästi 13 henkilöä, joista suurin osa oli ulkopaikkakuntalaisia.